Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Kaupunkin piiruššukšie

Kalaštajat-pačaš Onegan rantakavulla muissuttau kalanpyyntie lempi Kuittijärvellä.

Nyt en tiijä, miltä še näyttäy, kun 49-vuotisena miun piti aivan täyšin muuttua oma elämä ta šituo še kaupunkih. Onko še myöhäistä, vain aikaista? Vain onko še juštih šopiva aika? Voit olla, jotta šemmoseh muutokšeh piti kotvan aikua ”kašvua”?

Oikiešti šanotah, jotta kriisissi on šyvä kuoppa yhellä ihmisellä, a toisella še on mahollisuš. Še on mahollisuš kuot’ella voimieh ta iččieh. Vaikka ei olekana jo kovin nuori ta vaikka tuo eruomini tavallisešta elämäntavašta on niin tuškallista.

Petroskoi šekä mahollisuš elyä ta ruatua tiälä tuli miula juštih šemmosekši arpalipukši, kumpani taričči mahollisuon. Ka ei turvannun lopputulošta. Ikäh kuin ken lienöy šanon – mäne ta kuot’t’ele, još ei onnissu, niin myöššyt jälelläh omah koloh.

Oli vaikie lähtie pois Kalevalašta, prostiutuo šen ihmisien, mentalitetin šekä mualaisuon kera. Vet šiinä paikašša mie olin elän melkein puoli vuosišatua, še oli miula lähini, kallis ta armaš. Lähtiessäh mie en ieš tietän ketä täššä šyyttyä: iččiekö, aikua, ološuhtehie, niukkua elošta vain ihmisie. Mie vain maltoin, jotta tuli aika mitänih muuttua omašša elämäššä.

Vašta Petroskoissa mie ymmärrin, jotta ei pie prostiutuo minkänä kera. Ta vaikka Kalevalan ta Petroskoin välillä on puoli tuhatta kilometrie, ka tiälä kaikki on oma, kuin ni koissa.

Mie tykkyän tätä kaupunkie. Ta vaikka kävellen Lohijoven rantoja pitin mie en voi šanuo tarkkah kaikkien puijen nimie, šentäh kun Kalevalašša šemmosie ei kašva, kuiteski mie ymmärrän, jotta kaikki tämä on meijän Karjala – monipuolini ta moninäköni, kumpasešta ei voi šanuo, jotta tämä kappaleh on tosi Karjalua, a tuo ei.

Jo monta vuotta takaperin yksi tuttava šotilaš, kumpani šiirty Kalevalah Venäjän loittoselta alovehelta, ihaillen Kalevalan maisemie kyšy miulta:

– Mintäh šie et huomua tätä kaunehutta? Miula ihan šielu laulau!

– Višših šentäh, jotta olen elän tiälä liijan pitälti ta unohin, mitein nähä tätä kaikkie.

Ta nyt mie voin šanuo varmašti, jotta miula myöšty näkö. Mie en ole ainuoštah opaštun tuaš näkömäh Kalevalan maisemien kaunehutta, ka vielä ni Petroskoin kaunehutta niän. Ta voin tovistua, jotta tämä kaikki on miun Karjala, kumpasešša mie elän.

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat