Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Yhen miehen mieli ta yhekšän miehen voima

Rahvaš oli primiettin ta pannun merkillä erähie einuššukšie, mit košettih šamoin kontietaki. Oli muutomie šelvie merkkijä, kumpasien mukah šai piätellä, jotta šinä kešänä oli varotettava kontieta. Šekä Akonlahen jotta Alajärven eläjät mainittih šemmoista, jotta kun vain kevätmyrškylöillä ajautunou rannalla šuurie jiäkašoja, niin šilloin pitäy muistua: ”tänä kešänä še meččä (kontie) liikkuu”. Oli šamoin primiettin rahvaš, jotta kun ukkoni jyrännöy jäih (konša järvet ta jovet jo jiävyttih), ni kešällä kontiešta ei ole rauhua. Vielä tiesi rahvaš käyvä liäväh kaččomah lehmie Äijänpäivän yönä. Kun lienöy lehmät muattu rauhallisešti, ni šilloin kontie ei haittua kešällä ta ei karjalla tarviče paimenta. Vain kun lehmät oltaneh rauhattomat – vuota rauhatointa kešyä.

Paimenella kyläššä oli šama kunnivoarvo, kuin tietäjällä ta puapolla. Šen piti šuattua šolmita šopimuš mečänisäntien kera, jotta šäilyttyä karja elävänä- tervehenä koko kešä.

Kontie kun huavottau elukan, niin elukkah jiähäh kontien vihat. Näitä vihoja ennein parennettih. Šiitä huavašta piti ottua visvua, panna putken šiämeh. Putkešta leikata šolmun väli, kešeltä halata ta šiitä ravošta panna šitä visvua šen putken šiämeh. Šiitä še putki piti kiärie ruškiella lankalla ta panna koškeh kiven koloh. Annettih šielä olla šini, kuni tuška kato huavašta. Šiitä piti ottua pois, muitein alkau vaivata iččie. Kontie on mečän piikojen lempikarjua, niin še kuin pannah kitumah, niin mečän piijat käypi šen kontien luatimie huavoja parentamašša, niin šen täytyy šiitä piäššä rauhah. Koškeh kuin pannah še putki, mih on pantu ne kontien kynnen jälet, niin vejen väki kun on vahvempi mečän väkie, niin mečän väki ei keššä vejen väjen kurie.

Näin šano Koštamukšen Kelloniemen Okahvanan Muarie (Iivanan leški). Hiän luki tätä lukuo, konša otti kontien vihoja rahvahašta. Oli kuullun šen muamoltah ta parentan hänen šanojen mukah monie ihmisie. Luku piti lukie kolmeh kertah, ta puhuo huavah.

Ennein vanhah karjalaiset tapettih kontieta vain šilloin, konša še tuli rahvahalla haitakši, šorti karjua, tuli ruispeltoloih. Kontieta varteitih, kierrettih, tapettih mečäššä ta tuotih kyläh nylettäväkši. Šinne, kaččomah šitä mänyö ei šuanun tulla naisien, šiitä tuli riähkä. Šanotah, jotta nyletyn emäkkökontien rinta on kuin naisella, tai takakäpälät, kämmenet ta šormet ollah, kuin ihmisellä. Vain kontien käpäläššä ei ole peikaluo. Šanotah, jotta kun šillä ois peikalo ni še koko 4 muajilman voittais. Tämmöni vertauš on pitän paikkuah kaikkien arktisien alovehien kanšoilla.

Kontien tapantahommah ennein liitty monie juttuja ta varotukšie. Miehien piti käyvä kylyššä ta hyvin puhtahakši pešeytyö ennein meččäh lähtyö, ei šuanun rakaššella naisie ta piti šyyvvä liharuokua koissa ta vieläi evähiksi ottua. Mieš, kumpani oli löytän kontien pešän, kučču vierašta kotihis, šyötti ta juotti heitä ennein meččäh lähtyö.

Kontien henkenotto oli vuarallista hommua ta ei jokahini ois uškaltan ta nytki, jo nykyaikasien ašeijen kera, ei rohkauvu taistelomah kontien kera.

Lisyä lukekkua Oma Mua -leheššä

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat