Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Nuori kirjuttaja Sellinkyläštä

Tatjana Dembitskaja on kotosin Sellinkyläštä, oikein tykkyäy omua pientä kotimuata ta muamonkieltä // Kuva: Kuva T. Dembitskajan kuva-arhiivašta

Mistä ollah šiun šukujuuret? Missä olet šyntyn?

– Olen kotosin Karhumäjen piiristä, Sellinkyläštä. Voipi šanuo, jotta še on meijän šukukylä. Meilä oli šuuri pereh, vanhemmat ta viisi lašta: nellä veikkuo ta mie. Karjalankielini pakina oli ihan tavallini asie meijän pereheššä, vanhemmat keškenäh aina paistih karjalakši ta myö, lapšet, yrittimä malttua ta šiitä iče rupesima pakajamah.

Mitein jatku elämä yliopiston jälkeh? Löysitkö työpaikan ammatin mukah?

– Jo yliopiston viijennellä kurššilla mie ruavoin kahešša työššä: Periodika-kuštantamošša spesialistina ta Pedagogisešša kolledžissa opaštajana. Yliopiston jälkeh miula ehotettih myöštyö kotikyläh ta tulla karjalan kielen opaštajakši. Mie šuoššuin. Ruavoin Puatanen koulušša, kumpani on 25 kilometrin piäššä Sellinkyläštä. Onnakko kahen vuuvven piäštä koulušša alko optimisointi: karjalan kielen 25:štä tunnista jätettih vain yhekšän, a opaštua toisie oppiainehie miun ei himottan. Mie olen varma, jotta opaštajan pitäy vetyä vain niitä oppiainehie, kumpasih hiän on opaštun. Niin mie myöššyin Petroskoih. Vuuvven aikana vajehin monta työpaikkua, olin kassiirina, šiivuojana. Nyt ruan Kanšallisien kulttuurien keškukšešša. Mie en tykkyä kertuo šuunnitelmista tulovaisuoh, piteliyvyn šananpolvie: ”Tahot nakrattua Jumalua, kerro hänellä omista šuunnitelmista”.

Kerro omašta kertomukšešta. Oliko še šiun enšimmäini kirjallisuškokemuš?

– Miun kertomuš ”Päiväžen kodi” on tositapahuš meijän perehen elämäštä. Vuotena 2002 kato miun vanhin velli. Še oli kauhie kohtalon isku meilä kaikilla, ka kaikkie enemmän tietyšti kärši muamoni. Konša muamo hautuau omie lapšie, hänen šilmissä näkyy vertuamatoin kipu. Še on niin epäšiännöllistä. A još lapši oli ainut, niin še on vielä kauhiempi.

Mie yritin kirjuttua karjalakši jo koulušša. Työnnin oman kertomukšen Vienan Karjala -lehen kilpailuh ta šain šiitä palkintopaikan. Onnakko ušeičči mie kirjutan venyähekši ta kaikki kirjutukšet jiähäh stolah. Višših, mie vielä en ole valmis, jotta miun kertomukšie painettais. Mie kirjutan eri as’s’oista. Konša piätin ošallistuo Kanšallisušministerijön Nuorien kirjuttajien kilpailuh, niin rupesin kaččelomah omie käsikirjutukšie, ka en voinun löytyä šopivan kertomukšen, kaikki teemat näytettih liijan kauhissuttavilta. Ta konša kilpailun loppuh jäi jo vain muutoma päivä, mie istuuvvuin ta kirjutin aivan uuvven kertomukšen. Kirjutin šen hyvin ruttoh, staraičin pityä kiini ajatukšešta, kumpani juohahti mieleh.

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Lugijan mielii
Partn`ourat