Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Vladimir Brendojevan mustokse

Vladimir Brendojev

Kirjuttai ruadau omale rahvahale. Konzu kuolou ‒ ruatah hänen runot da muut kirjutukset. Myö mielihyväl kuundelimmo TV:s Vladimir Brendojevan runoloi, kudamii lugiettih karjalazet. Löydyi karjalastu. Rahvas, ket kuundelitto, kirjuttakkua oma mieli. Nengomii luvendoi, paginoi pidäs jatkua TV:s, pidäs kuulta lapsiengi iänii.

Kuulin hierus paginan, kui hyvä on kuunnella runoloi omal kielel. Menin kirjastoh da otin Vladimir Brendojevan kniigan. Hänen runolois on meijän elaigu.

Karjalan kieli. Meidy ei opastettu sil kielel, a myö pagizimmo. Min kerdua sinä olit kuolemas, a sinä vai elät. Vikse pitkät da hyvät ollah sinun juuret. Juurittah ni kargei heinäine ei kazva. Net juuret oldih lujat, konzu elettih meijän hierut. Sie kaikin paistih vai omal kielel. Muga kirjuttamattomannu eli kieli.

Kerran Kotkatjärven školah tuldih kirjuttajat lugemah omii runoloi. Heijän keskes oli karjalan kielel kirjuttai Vladimir Brendojev. Se oli 1980 vuozil. Kaikin kerävyimmö kuundelemah runoloi. Ken meis opastajis, libo opastujis kuuli runuo karjalan kielel? Niken. Se on vaigei kerras ellendiä da ottua iččeh. Yksi opastai sanoi: “Tämä ei ole karjalan kieli.”

A minul oli žiäli omua kieldy. Tiettäväine, minä ellendin kai sit i sanoin:

“Tämä on karjalan kieli, no myö ammui emmo kuulluh runuo karjalan kielel.

Pidäy harjavuo niidy kuundelemah. Pidäy kiändyö omah kieleh.” Tiettäväine, meijän mieles oli silloi runozii, luguzii, pajoloi omal kielel, no täs oli nygöi midälienne uuttu. Jälles sidä minägi rubein luadimah runozii omal kielel. Vot moizet myö olemmo naizet, kaikkie varuammo. A kačo, löydyi rohkei mies, kudai rubei kirjuttamah omal kielel. Vikse puutui eliä vierahal rannal. Oma mua on kallis...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat