Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Aleksandr Jeremejev – karjalazil oma da tuttu

Aleksandr Jeremejev on Kanzalliskielizen ruadivon da TV:n piälikönny vuvves 1996. // Kuva: Ol’ga Smotrova, “Oma Mua”

Aleksandr Jeremejevan – Kanzalliskielizen TV:n da ruadivon toimituksen piälikön ruadoperti on pieni da mugažu. Seinäs on kuvottu kuva, kus on kurrelline aidu da pienet vahnat koit – rounoku ammui hyllätty kylä. Toizes kuvas – fotokartočkas – on Venehjärven kylä.

– Vot moizih kohtih pidäs piästä ruadajes, enämbi ozuttua da sanella, kui sie eletäh, ozutti käil Venehjärven kuvahpäi Aleksandr Vasiljevič.  

Žurnalistan leivis Aleksandr Jeremejev on vuvves 1990. Enzimäi tuli ruadoh kommerčeskoih ozastoh: vuvvennu 1990, konzu avattih valdivon rajat, Karjalah rubei käymäh ulgomualastu, enimytteh suomelastu žurnalistua. Heidy pidi ottua vastah da olla kiändäjänny. Suomen kieldy maltai Aleksandr Jeremejev ottavuigi sih ruadoh.

– Täs ku raja avavui, ei pidänyh Piiterin kauti tulla, Värtsilän kauti ajeltih, ga dorogat oldih ylen pahat, traktor vedeli mašinoi, Värtsilän da Sortavalan kauti ei suannuh piästä, rubei sanelemah Aleksandr Jeremejev. –  Suomelazet luajittih täs kul’tuuru- da talovusprogrammoi, oldih Kostamuksen kombinuatas, Nadvoitsas, Segežas, Kondupohjas, Kemin meččyzavodas – kaikkiel. Myö sežo tahtoimmo luadie moizii lähetyksii, ga meil ei olluh pättäviä tehniekkiä. Minul keräl oli vai magnitofon, luajin minägi yhtel tiel pienii ruadivoprogrammoi karjalan da suomen kielel.

Aleksandr Jeremejevanke paistes hyvin tunduu hänen suvaičus omah muah da omah rahvahah, kylih, nägyy, ku miehel on atkal endisty aigua. Äijän matkua da šeikkua ruavon aigua on musteltavua, ga erähät ilmazekse igiä painuttih mieleh:

– Paiči žurnalistoi Karjalah sih aigah rubei käymäh äijy turistua da endizile suomelazile alovehile ruvettih käymäh niilöin endizet eläjät libo nämmien eläjien lapset, tahtottih nähtä, kus vahnembat elettih. Mustan, kerran Sortavalas tuli minulluo mužikku, vahnu jongoi, häi Ruočis, ga oli suomelaine. Tartuimmo paginah. Häi kyzyi minul, pagizengo suomekse da voingo avvuttua händy. “Olen roinnuhes täh kohtah, elin lähäl Sortavalua, mustan sen kohtan, kus elin, himoittas kävvä sinne”, sellitti mužikku. Hänenke oli vävvy, mašinal tuldih, i yhtes lähtimmö sinne Hellylähpäi. Tulimmo Hellyläh, häi ozutti dorogan, ku pidäs tänne kiändiä, tänne... Tulimmo sih kohtah, a sie puut jo kazvettih. Häi lähti mašinaspäi: “Tässä pitäis olla minun syntymätalon paikka”. Tiettäväine, kodii jo ei olluh. Häi dogadi rouzumättähän, mužikku pakui polvilleh itkunke: “Täs oli minun kodi!” Tiettäväine, rahvahal himoitti tulla tänne käymäh... 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat