Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Anuksen runomual

Karjalan kanzallizen poliitiekan ministru Andrei Manin (keskel), kudai lahjoitti Anuksen rahvahallizeh kirjastoh Ven’an kaikkien kanzoin sangien runokogomuksen, kuduah on painettu viijen karjalazen runoilijan runuo. // Kuva: Valentina Libertsova.

Seiččemestostu karjalazen literatuuran Täs synnyinrannan minun algu -festivuali piettih tänävuon Anuksen mual Alavozen kyläs. Enzimäzen livvin kielel kirjuttajan Vladimir Brendojevan mustole omistetus pruazniekas “Ozua ečiin – minun oza täs vai”, kuduan yhtes varustettih Anuksen rahvahan kirjaston ruadajat, Alavozen kul’tuurutaloin ruadajat da muaman kielen suvaiččijat ristittyöt, oli ylen suuri da moniluaduine ohjelmu. Kučutut gost’at suadih voindat tiijustua vie yhten karjalazen hierun juurih, histourieh, perindölöih nähte.

“Allus oli sana”

“Allus oli sana. Sanal Jumal luadi mieron”, on sanottu Biblii-kniigas. Jumalan sanata da papin blahosloven’n’ata ennevahnas ei ottavuttu nimittumah suureh ruadoh. Täl kerdua käyndy Jeroilan Käzitä luajitun Spuasan obrazan kirikköh oli merkičykselline sendäh, ku sen johtai protoijerei Boris-tuatto on karjalaine pravoslavnoi pappi, tiä suau kuulta malittuloi da Biblien luvendua livvikse, Boris-pappi ainos potakoiččou opastumah muamankieldy, käymäh kirikköh da pruazniekoile karjalan rahvahan ruutis. Täs häi saneli kirikön da tämän molitun muan histouriedu, ristan lövvyndän kummua, varaitti, mittumua pahuttu suammo, konzu kieldävymmö uskos.

Kirikön sydämes dai pihal on puhtas, ymbäri on kukkua da ristastu. “Täs on kebjiembi hengittiä, voibi parandua tervehytty dai syväindy” selliti Boris-pappi, andoi blahosloven’n’an meijän pruazniekkah, lahjoitti prosfor-lahjan kanzallizen poliitiekan ministrale Andrei Maninale da valatti kaikkii pyhäl viel. Sit kai menigi, kui oli reknailtu.

Jeroilan hierun vahnas kois

Jälles vahnua kirikkyö Vera Larionova kučui kaiken joukon gostih omah vahnah muatkois jiännyöh kodih Anus-joven rannal. Sidä kodii inehmine pidäy kezämökinny, ga yhtelläh pidäy tallel kai vahnat pertilomut, brujat da astiet, keriäy sinne ičen käzil azuttuloi da lahjoitettuloi vehkehii da vie navediu niilöi gu muzein ozutettavikse.

Täkse pruazniekakse Vera Mihailovna vie šeimii tävven stolan kaikenjyttysty piiruadu, mehuu, varen’n’ua, syötti da juotti gostii, saneli, midä tiijusti Jeroilan histouriedu tutkijes, midä kuuli paikallizis eläjis, potakoičči ližäkse kaččomah hänen elokuvii, kuduat andoi Anuksen kanzallizeh kirjastoh. Naine löydi oza-avaimen da käski jogahizele  toivottua midägi pruazniekkah niškoi. Vera kaiken päivän aloh ainos midägi autoi pruazniekan hyväkse da vie joga kohtazen ehti kuvata, sit onnuako terväh voimmo kaččuo hänen uuttu elokuvua...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat