Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Uskuo pidäy hyväh

Alavozen taigin -teatran artistat Jevgenija Digujeva, Ol’ga Limarenko da Valentina Mullijeva (hurualpäi oigiele) ozutettih piendy spektaklii Karjalan Kielen Kois. // Kuva: Elina Potapova

 Ylen äijäl miellytettih minuu inehmizet Anuksen piirin Alavozen kylän. Sanotah, ku silmät ollah ristikanzan hengen kuvastai zirkalo, a nämmien alavozelazien inehmizien silmät ollah čomat, puhtahat. Voinan aigua da kerran sen jälles rodivunnuot lapset ollah ruavonsuvaiččijat, rohkiet, pehmeisydämellizet. Kyzymykseh “kuibo eliä oigieh?” KKK:n emändy Nina Petrovna vastai: “Pidäy suvaija, huolehtie da vardoija sidä, mi on kallis sinul, olgah se hos kukku ikkunal, hos usko Jumalah, hos pieni bunukku libo kazvanuh lapsi – toizin ozua ei rodei!” Minä kirjutan erähän inehmizen elokseh nähte, häi varmah tiedäy, kui olla ozakkahannu da eliä sobuh oman ičenke.

Valentina Ivanovna Mullijeva, neidizenny – Pankkalainen, rodivui vuvvennu 1941, kezäkuun 23. päivänny huondeksel. Jo sinä piän illal hänen tuattah työttih frontale. Vahnembal vellel silloi oli kaksi vuottu. Kogo voinan aigua vuotettih tuattua kodih. Voinan jälles tuatto oli ruanittu Kazan’-linnas, jällespäi opastui sie buhgalterikse da mieldyi toizeh naizeh, kudamal jo oldih omat lapset. Kaksi kerdua häi käi järilleh kodih, ga mugai ei ni jiännyh. Kerran häi kučui Kazanih elämäh omua perehty, Val’al oli silloi 12 vuottu. Mama vai sai pasportan i kerras lähtiettih. Ennehäi ei olluh pasportoi. Tuldih loittozeh Kazanih, Val’a rubei käymäh nelländeh kluassah... 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat