Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Uhtuon katrillin ritmissä

Kalevalan kanšanteatterin nykyni näyttelijäkunta. Valentina Saburova (enš. vaš.) on šuanun teatterih monta uutta näyttelijyä. // Kuva: Kuva: Valentina Saburovan kuva-arhiivašta.

Konša avuat Valentina Saburovan runokokoelman ta rupiet lukomah hänen runoja, voit kuvitella, mitein tämä taitaja, viisaš ta vilkaš naini eläy. Päiväni vašta noušou Kuittijärven takuata, a Valentina jo kävelöy kävelykeppien kera. Joka huomeneš hiän löytäy aikua liikunnalla.

– Ilman liikuntua en voi. Liikunta on miun elämä, tovistau Valentina Kirillovna. – Vielä mie tykkyän, konša päiväni paistau koko päivän, miun talo on järven lähellä ta kirkkahina päivinä huonehet ollah täyvet valuo.

Valentinan runoista löytyy vaštaukšie monih kyšymykših: ”Mitä työ šuvaičetta?”, ”Mistä šuatta voimie?” Hiän iče vielä lisyäy:

– Näitä voimie miula antau še, kun tunnen, jotta olen tarvis täššä muajilmašša ta voin mitänih antua ihmisillä. Mie piätin, mitäpä täššä, pitäy rakaštua iččie ta pityä ičeštä huolta.

Valentina Kirillovna koko elämän on ruatan Kalevalan piirissä ta nytki hiän jatkau työtä omašša kotikyläššä Kalevalašša. Hiän niin kertou omašta ruavošta:

– Enšiksi mie voin šanuo, jotta miun lempityö on meijän teatteri. Teatteri on ollun miun elämäššä jo 1980-luvulta. Šilloih mie alotin harjotella teatterissa ta tähä šuaten mie šiinä olen ruatan. Vielä miun šuosikkina ollah meijän ”Hepokatit”. Heitä meilä oli monta ryhmyä. Nyt miula on vielä yksi ryhmä, še on Veikko Pällisen Kalevala-kuoro. Šen kera mie jo kolme vuotta olen ruatan. Tätä ennein mie šeiččemen vuotta ruavoin Vuokkiniemeššä lapšien ta Kataja-kollektiivin kera. Kataja-ryhmän kera myö harjottelima tanššija, lauloma šekä harraštima teatterie.

Kuin vuokkiniemiläiset, niin ni Valentina Kirillovna mielelläh muissellah niitä aikoja, konša hyö ruattih yheššä. Heijän yhtehini työ loppu, ka vielä nytki näkyy šen tulokšie. Valentina Saburova lopetti jokanetäliset matat nuapurikyläh ta uuvveštah alko ruatua Kalevalašša.

Kolme vuotta takaperin Veikko Pällisen Kalevala-kuorošša ei ollun johtajua ta konša Valentina myöšty Kalevalah, hiän rupesi šitäki johtamah. Nyt naiset lauletah kuin Kalevalan, niin ni nuapurikylien pruasniekoissa.

Iltapäivän Valentina Kirillovna omistau omalla ruavolla. Nyt hiän jatkau teatterin ta kuoron ohjuamista. Šyntypäivän juhla jo mäni ta ieššä on äijän ruatuo.

– Myö valmissamma konserttie kuorolaisien kera. Kolmešša vuuvvešša myö tulima hyvih tulokših. Nyt meilä on oikein äijän folklorilauluja, kanšanlauluja, Veikko Pällisen lauluja šekä miun omie lauluja. Kevyällä meilä tulou šuuri konsertti. Teatterin kera myö vähäššä ajašša olemma valmistan nyt jo viijettä esityštä. Še on šuuri tuloš.

Kalevalan kanšanteatterin uuvven näytelmän nimi on ”Uhtuon katrilli” ta šiinä näytelmäššä kaikki tapahtuu katrillin ritmissä. Valentina Saburovan elämä niise muissuttau katrillie.

Jokahini, ketä mie pakauttelin, toivotti Valentina Kirillovnalla ennein kaikkie tervehyttä. Vielä Valentina iče šanou, jotta ihmisellä aina pitäy olla huaveh. Anna kaikki šiun huavehet toteuvutah ta uuvvetki huavehet šynnytäh.

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
Koudu: *
Partn`ourat