Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Kuibo elät, tverinkarjalaine?

Klavdija Vinogradova on roinnuhes Lihoslavl’an piirin Korgei-kyläh karjalazien pereheh. Inehmine pidäy karjalan kielen kerhuo Rameškan kirjastos. // Kuva: Elina Potapova, “Oma Mua”

Lihoslavl’an kirjastos, kuduas Karjalaspäi tulluot gost’at piettih omii ruadopajoi, minä tuttavuin Galina Gribovah. Inehmine kogo ijän eläy Lihoslavl’as da ruadau kirjastos. Galinal on kaksi täyzi-igähisty lastu: tytär ruadau farmatseftannu Lihoslavl’as, poigu – tiedokonehinžinierannu Tverin linnas. Galinan perehes karjalakse paistih vaigu hänen buabo da died’oi.

– Pikkarazennu olles kyynälissäh en suvainnuh kävvä lapsienpäivykodih. Sendäh buabo otti munuu elämäh omah roindukyläh – Zaharinoh. Enne se oli suuri kylä, sie oli laukku da kluubu, a nygöi jäi vai yksi kodi. Starikat keskenäh ainos paistih karjalakse. Minä kuulin da ellendin karjalua, ga paista en maltanuh, ylen pieni olin, sanou Galina.

– Meil Lihoslavl’as eläy erilastu rahvastu, ei vaigu karjalastu. Kaksi vuottu tagaperin Lihoslavl’an armenielazet piettih oman kul’tuuran suurdu pruazniekkua. Minulegi himoittau, ku minun rahvahan kieli da tavat ei hävittäs. Sendähgi piätin opastuo karjalua, jatkau inehmine.

Jo nellätty vuottu inehmine kävyy karjalan kielen kursiloih Lihoslavl’an muzeih. Urokkoi sie pietäh kerran nedälis. Karjalan kielen opastajannu kursiloil mondu vuottu oli Jevgenija Svetogorova, kudai ei ammui siirdyi toizele ilmale.

– Jevgenija Svetogorova oli hyvä opastai, häi äijän vuottu ruadoi školas Zalazino-kyläs. A nygöi myö opastummo karjalua ičeväil. Opastumah kieldy muzeih kävyy piäl kymmendy hengie, ga pahakse mielekse, nuordu on vähä, kerdou Galina Gribova... 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat