Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Karjala: lumi ta šukšet

Karjalan Kanšallisen teatterin näyttelijäkunta 1932-1934. Kuva: Kanšallisen teatterin arhiivašta.

XX vuosišuan alušša Karjalašša moničči šuoritettih šukširetkijä. Ne oltih enšišijah šotaretkijä. Konša ei ole teitä, niin talvella piäšöy vain hiihtämällä. Päiväššä hiihtäjät kulettih noin 90 km jykiet reput šelän takuana, kumpasissa oli ruokua, vuatetta ta liäkkeitä.

Vanhemman polven eläjät varmašti muissetah, jotta neuvoštoaikoina oli hyvin šuosittu Antikaisen s’ella -reitti, kumpaista myöten kulettih monet urheilijat ta entusiastit. Vielä tähä šuaten šemmosie retkijä toičči järješšetäh. Oli Karjalašša kulttuuriretkijäki, konša Karjalan šuomelaisen teatterin nuoret näyttelijät käytih hiihtämällä esityšmatoilla. Hyö lähettih šukšilla Petroskoista, reput täynnä näytelmärekvisiittie šelän takana. Niijen kešen ei ollun urheilijie, vain näyttelijie: tavallisie prihoja ta neiččysie. Heitä otettih vaštah kylissä niin kuin šankarija. Ta hyöhän oltihki šankarit.

Vuotena 1936 Komsomolin X kerähmön kunnijakši teatterin nuorien näyttelijien joukko – Toivo Lankinen, Darja Karpova, Sulo Tuorila, Irja Takala, Eeva Myyryläinen ta muut – šuoritettih tuhannen kilometrin hiihtoretken Karjalan loittosie piirijä myöten. Matkah ruvettih valmistautumah etukäteh: valittih näyttelijie, kumpaset jakšettais kulkie tuommosen pitän matan. Ennein matkua hyö pitän aikua harjoteltih, alušta šisätiloissa, šiitä, konša lunta tuli, harjotukšet šiirrettih pihalla. Piti hyväsisti valmistautuo retkeh ta näyttelijä treenattih joka päivä.

Jälešti matan ošallistuja Šulo Tuorila kirjutti šeikkaperäsešti täštä hiihtoretkeštä Na žiznennom puti -kirjašša (Elämäntaipalehella): ”Tuli aika keryämäh retkivehkehie. Kaikilla ommeltih hiihtopuvut ta reput norjalaisien mallin mukah; niissä oli remmit, mit kiinitettih očalla šekä alumiiniputkešta luajittu viäntynyt kolmijo, mi anto ilman kulkie šelän ta repun välillä. Jokahini šai hyvät hiihtokenkät ta lampahan villašta tikutetun liivin.

Paičči omie veššoja reppuloih lat’t’attih näytelmäpuvut ta muu rekvisiitti, šekä kahen-kolmen päivän evähät: voita, leipyä, juuštuo, kalbassua, šokerie, šokolatie čäijyö ta muuta. Vain Šulo Mäkie ei kuormitettu liikua, kun hänellä oli akkordeoni kannettavana. Ilmeni, jotta kahekšan henken joukolla pitäy olla äijä kamppieta ta konša matan uattona rupesima tarkistamah omie varoja, kaikilla reput oltih niin täyvet, jotta otva haletah. Joitaki veššoja joutuma jättämäh pois”.

Matkah oli šuunniteltu lähtie 14. tuiskukuuta 1936 vuotena nykysen Kiirovin aukijon paikalta. Melkein koko kaupunki keräyty šuattamah hiihtäjie hurraa-huutoilla ta orkesterin šoitolla. Jo enšimmäisenä päivänä teatterin artistat šuatih kokie miltä tuntu Karjalan ankara talvi.

Koko Petroskoi šeurasi artistojen retkie. Teatterin eteh aukijolla oli ašetettu šuuri kartta, kumpaseh joka päivä merkittih paikat, missä näyttelijät ollah. Retken johtajana oli Toivo Lankinen, häntä avušti Darja Karpova. Tämä vaikie retki läheššytti nuoret ta myöštyön šiitä hyö piettih hiät.

Huolimatta matan vaikeukšista, pakkasista ta jykeistä reppuloista hyö vain kulettih eteh päin, ta joka päivä piettih esitykšie kyläneläjillä, autettih kerhotoiminnan järještämiseššä, šeinälehtien valmistamisešša ta kirjallisuon levittämiseššä.

”Teatteri šukšilla” oli palkittu Karjalan hallitukšen kunnivokirjalla ta arvokkahilla lahjoilla. Kuitenki kaikista šuurin lahja näyttelijillä kaikkina aikoina on ollun kaččojien šuvačuš ta hyö ašnittih še ihan täyvellisešti.

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat