Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Mieli pyrkiy Kiimasjärven kotirannoilla

Uuvvenvuuvven pruasniekakši Anastasija Ivanovna tikuttau omahisilla šukkija lahjoiksi. // Kuva: Ol’ga Melentjeva

“Hyvä, kun Jumala antais vielä enši vuotena piäššä kaččomah Kiimasjärvie”, Anastasija Ivanovna Bobotina toivo. Anastasija Ivanovna Bobotina (o.š. Minina) eläy Petroskoissa, ka naisen juuret ollah Kiimasjärven kyläštä. Hiän on šyntyn Iivana ta Santra Mininien pereheššä. Pereh oli šuuri – kuuši lašta, kolme poikua ta kolme tyttyö. Anastasija (Nast’a) olin viijentenä lapšena. Tytöllä oli ikyä 14 vuotta kun 1940 vuotena kuoli tautih hänen tuatto Iivana. Vuotena 1941 alkanut šota ajo kaikki Kiimasjärven eläjät kotipaikoiltah. Piti lähtie evakkoteillä. Evakošša Arhankelin alovehella kuoli Našton muamoki. Nuorempien veikkojen ta čikkojen kašvatuš laškeutu vanhimman čikon harteilla. Vuotena 1943 pereh myöšty Arhankelista Karjalah ta ašettautu elämäh Kemih.

– Kiimasjärvellä myö emmä piäššyn, kun šielä ei ollun nimitä, kylä oli kokonah poltettu, Anastasija Ivanovna muistelou.

Našto kävi koulun Kemissä, a šiitä läksi Sortavalah. Alušta hiän ruato mööpelikombinatilla. Vähän ajan piäštä kombinatista nuori neičyt toimitettih opaštumah Petroskoin meččäteollisuštehnikumih.

– Kombinatti miula makšo stipendin, kuni mie opaššuin – 100 rupl’ua kuukauvešša. Šilloin še oli melko šuuri raha, mie olin pohatta, Anastasija Ivanovna nakrau. Opaššukšen jälkeh neičyt myöšty töih Sortavalan kombinatilla.

Vuotena 1952 Anastasija mäni miehellä puutošilaisella Vitali Bobotinilla. Heilä šynty kakši lašta: tyttö ta poika. A kolmen vuuvven piäštä pereh muutti elämäh Petroskoih. Anastasija piäsi töih Solomannin šahalaitokšella, ta šamašša laitokšešša oli ruatan koko ajan ihan pensijah šuaten.  

Šovan jälkeh eläjät ruvettih myöštymäh Kiimasjärveh. Kyläläiset jouvuttih rakentautumah ihan tyhjällä paikalla. Pikkuhil’l’ua taloja alko noušša ta kylä kašvo. Kyläššä peruššettih kolhoosi, šiitä himleshosi.  Anastasija enšimmäistä kertua piäsi kotirannoilla vašta 25 vuuvven piäštä evakkomatoilla lähtyön. Šiitä šuahen hiän perehineh oli käynyn kyläššä joka vuosi, a konša piäsi eläkkehellä, niin muutti elämäh Kiimasjärvellä.

Vielä 2000-luvulla Kiimasjärvellä vakituisešti eli noin 30 vanhušta. Kakši kertua netälissä toimi kyläkauppa, mistä šai ruokua ta elintarvikkehie. Vuosi vuuvvelta kylän eläjien luku yhä väheni. Nykyjäh kyläššä eläy vain yksitoista henkie.

Vuotena 2004 Anastasija Ivanovna halvautu ta joutu pol’niččah.

– Tulin šilloin Petroskoih omie kaččomah. Ajattelin, jotta olen vain netälin ajan, a kačo, jo 13 vuotta olen tiälä ollun. Tuon tapahukšen jälkeh kävin kyläššä vain kesäisin. 

Viime vuotena Anastasija Ivanovna täytti 90 vuotta.

– En tunten vanhutta tähä šuaten, nyt alan jo vähän heikota, Anastasija Ivanovna valittau. – Mie yksin olen jiänyn eloh koko pereheštä, kuin Mininien, šamoin ni Bobotinien puolešta. Mieheni kuoli vielä 1988 vuotena.

Pyhinäpäivinä Anastasija Ivanovna aina mitänih sriäppiy ta vuottau kostih punukkoja. Tytöt oikein tykätäh ämmön sriäpnöistä. A toičči toko kennih tuttava šattuu käymäh. 

Kuitenki Kiimasjärvi aina tulou mieleh. Naini vuottau kešyä ta toivou, jotta enši vuotena piäšöy vielä käymäh armahilla kotirannoilla.

 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Lugijan mielii
Partn`ourat