Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Teatteri on ilmanikuni elämänkoulu

Vieno Kettunen esiintymäššä Pyhä asie -näytelmäššä

”Näyttelijän ammatissa, mitä nuorempana alotat šitä parempi” –  kokenut näyttelijä Vieno Kettunen on varma. Vieno Grigorjevna tietäy šen paremmin kun muut, vet’ še on ollun juštih hänen istorija. Šilloin, loittosena 1952 vuotena 15-vuotini karjalaini tyttö Uhtuon kyläštä tuli opaštumah näyttelijätaituo Šuomelaisen teatterin studijah.

Näyttelijälahjat alettih ilmetä Vienošša vielä lapšena. Jo koulušša hiän oli nerokkahimpien artistojen joukošša, aina oli mukana kaikenmoisissa ohjelmissa, laulo kuorošša, esiinty tanšširyhmäššä. Vieno opaštu viijennellä luokalla, kun Uhtuoh tultih kiertomatalla Šuomelaisen draamateatterin näyttelijät. Tyttö ihaštunuona kaččo artistojen taitavua esiintymistä. Juuri šilloin, Vieno Grigorjevnan šanojen mukah, ”teatterikärpäni oli pistän häneh. Šiitä šuahen tytön ainuona šuurena toivehena oli piäššä teatterih.  Ta tottahan še on, jotta mitä kaikista enin tahot ta toivot, še varmašti toteutuu. Niin še käviki. Vuotena 1952 teatteriryhmä uuvveštah tuli Uhtuoh eččimäh teatterih lahjakkahie näyttelijäkykysie nuorie. Teatterin näyttelijä Aleksandr Ivanovič Ščelin, kumpani oli valiččomašša ehokkaita, heti huomasi Vienošša näyttelijälahjan. Ta vaikka Vieno oli vašta piäššyn kahekšannella luokalla, pieneštä ijäštä huolimatta tyttö kuitenki hyväkšyttih Šuomelaisen teatterin näyttelijästudijah.

Monet yritettih evätä Vienuo täštä valinnašta, muka näyttelijän elämä on vaikie, tuo ammatti vuatiu äijän voimie, a palkat heilä ollah pienet. Ka tuškin nämä vaikeuvet ois voitu pölättyä ta piettyä nuorta tyttyö, kumpani jo lapšena oli nähnyn ta koken šota-ajan šekä šovanjälkisien vuosien nälkyä ta kurjutta.

– Mitä enemmän opaššut, šitä enemmän haluttau, Vieno Grigorjevna muisteli. Tyttö opaštu näyttelijästudijašša, harjotteli teatterissa ta  šamalla kävi iltakouluo.

Iltakoulun lopetettuo Vieno halusi lähtie opaštumah näyttelijätaituo ielläh Moskovah ta pyrkie teatteri-instituuttih tahi Vahtangovin studijah.

– Meijän teatterin johtajat vaššattih miula, jotta kyllä hyö voijah työntyä miut opaštumah Moskovah, ka šielä on toiset ohjuajat ta toiset opaštajat, kumpaset voijah luatie miušta hyvä näyttelijä, ka ei miän teatterie varoin.

Kettunen piätti jiähä omah teatterih. Hiän jatko opaššušta näyttelijästudijašša, esiinty näytelmissä alušta joukkokohtaukšissa, šiitä rupesi šuamah pikkaraisie roolija.

Vienon enšimmäini šuuri rooli, mi toi alottelijalla näyttelijällä mäneššyštä, oli nuori karjalaini Santra-tyttö Nikolai Jaakkolan Korpi herää -näytelmäššä. Täššä näytelmäššä Vieno pakasi omalla armahalla vienan murtehella. Šen jälkeh näyttelijän elämäššä oli äijän hyvie, merkittävie roolija, kuitenki tuo enšimmäini kokemuš ta mäneššyš ei unohu konšana.

Nykyjähki korkiešta ijäštä huolimatta Vieno Grigorjevna esiintyy teatterin nykyohjelmiston monešša näytelmäššä. Mi on näyttelijän mäneššykšen šala? Kettusen mieleštä, ei šiinä mitänä šalaisutta ole:

– Näyttämöllä pitäy olla rohkie, šiih pitäy antautuo koko voimalla. Ei šua esittyä šiäštämällä, puolin voimin, šiitä ei tule mitänä. Tähä ammattih tarvitah hyvä tervehyš, hyvä muisti ta hyvä kieli. Joka rooli on šemmoni materiali, millä pitäy olla pohjua ta še pohja pitäy löytyä kirjallisuošta, elämäštä. Pitäy olla halu šyventyö šiih. Še on kyllä koulu, hyvä koulu. Näyttelijän ammatissa pitäy oikieštah opaštuo ihan koko ikä, pitäy äijän lukie, tietyä elämyä ta mistäpä šie šitä elämyä otat, kun et kirjoista... (Lukekkua lisyä Oma Mua -lehen numerošša)

 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
Koudu: *
Partn`ourat