Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Missä koti, muamoseni?

Iče kirjuttaja Salme Syri on juuriltah Tollonjovelta. Muissan muamoni kertomukšie aikasempah Livojoven toisella puolella ollehešta Heikin elošijašta ta iče šen isännäštä Hartikka Heikistä. Heikin naisen Miihkalin Tat’t’anan kotitalo oli Hukkalantermällä, meiltä joven rantah päin. Ei mitä aikua, kun kirjan näyttämöllä tulou tietyšti täššä vielä nuorena prihana hyväluontoni ta avulijaš Šimana Remšu, Apron Šimana. Myöhemmin hiän ruato šeppänä kolhosissa ta otti naisekšeh tunnetun Venehjärven laulajan Hovatta Lešosen punukan Palakan, heilä oli viisi lašta.

Lyhyön kahen šovan välisen rauhan aikana loittuona šuurešta muajilmašta pieneššä šyrjäkyläššä rahvaš eläy omien tapojen mukah. Ka tuon šuuren muajilman mylläkkä kuitenki eteni tänne šuaten: viha ta kuoloma kannettih muštie pilvijä.

Mitä pahua vaikkapa tämä Hartikka Heikki ois ruatan omalla rahvahalla tahi valtijolla? Šillä ei ollun järellistä šelityštä eikä šilmininähtävie merkkijä. Iče kenki varmah ei tietän, konša ta mistä šyytöš lankieu, ka varattava oli, kun rahvašta vietih mäne tiijä mintäh. Šiitä paistih peitočči ta tieto levisi. Oli tiijošša, jotta yöllä käyväh ta viijäh toisieki. Šen lisäkši, melko varmašti, kun isäntä joutunou rahvahanvihollisen listoilla, hänen pereh šamašša pantais vihollisien lukuh.

Hartikka Heikki, toisin šanuon kello-Heikki, tuli Šuomešta. Tolloššä mieš akottu ta šai lapšie, ruato šeppänä. Kauhieta kyllä, ka Heikki kekši paremmakši ičen lopettua elämä, jotta perehtä ei košettais. Še tosiehki autto, mikäli näin voinou šanuo, Tat’t’tana jätettih rauhah.

Karkiešta mielešta huolimatta hänen piti elyä ielläh ta kašvattua nel’l’yä lašta. Vanhin poika oli apuna ta isäntänä talošša, hankki elätyštä mečäštä ta järveštä. Aili-tyttö kävi kirjanpitäjän kurššit Kemissä ta ruato kolhosissa. Hänellä oli jo mielitietty. Kakši nuorempua käytih kouluo.

Uuši šota šytty kyläläisillä äkkinäisešti. Yhet kerittih ta piäštih pakoh, toiset jiätih kotiloiheš. Šuomelaiset tultih kyläh, ihmiset enšin varattih, ka šiitä totuttih uuteh elämäh, kun šotamiehet ei ruattu paikallisilla eläjillä mitänä pahua, oltih hyvinä ta moničči vieläi autettih. Viena on šikäli lähellä šuomie, jotta kielierot ei haitattu malttamista.

Kemistä Aililla kirjutettih, jotta hänen mielitietty šai šurman šovašša. Šiitä, konša šota loppu, ihmisillä ehotettih muuttua Šuomeh. Tat’t’ana lapšineh enšin jäi kotihis. Šiitä ruvettih ampumah, hyö pöläššyttih, vuotettih kotvani karšinašša ta kuitenki lähettih rajan tuakši aštumalla lehmien kera.

Šuomen puolella pakolaisie Karjalašta hyvin otettih vaštah, monet jo löyvettih tienestie. Ka tottumini ei kerinnyn juurtuo. Ruttoh tuli käšky pakolaisien myöššyttämiseštä Neuvoštoliittoh. Še kyllä oli ehotukšenmukaista, kuitenki valinnanvarua ei ollun. Yksistäh vanhimmalla tytöllä Aililla annettih lupa jiähä, šentäh kun hänellä oli Šuomešša šulhani, šovan ajoilta tuttava saltatta Vilho. Talvipakkasella ihmisie pantih härkävaunuloih ta alko tuškallini kotimatka.

Mitein perehellä käypi ielläh, voimma lukie toisešta kirjašta “Kahleissa kylmän maan”. Kotikyläh ketänä ei ni viety. Rahvašta jätettih eri paikkoih. Šama oša oli monilla muilla perehillä, hyvä ketä ei liene Siperih šuaten. Tat’t’ana lapšien kera heitettih Kalininin alovehella. Vuattiešta oli puuteh ta nälkyä šuatih nähä kyppisen kyllitellein. Rahvaš autettih pakolaisie, ka šama nälkä ta kurjuš oli šieläki. Kaiken lisäkši himotti piäššä kotih. Kevyällä hyö šieltä lähettih jo lupua kyšymättä Karjalah päin piäšyštäytymäh. Monien šeikkailujen kautti hyö piäštih Kemih, mi oli jo entiseštäh tuttava paikka. Tollonjovella vielä ei piäššetty. Kepalla hyö löyvettih jo aikasempah puannut perehen vanhin poika Ilari ta niin šinne ašettauvuttih elämäh.

Äijän muuta mukavua šuatta tietyä näistä kirjoista. Kertomisen kieli on helppo ymmärtyä. Nykyjäh meččien valtah joutunut Tollonjoki šäilyy šielä elänehien ihmisien muississa ta himottais uškuo, jotta toičči vielä juohtuu jälkipolvien mieleh. Meijän on tärkietä šäilyttyä armahan kotikunnan männehie aikoja, tapoja ta nimijä. Täššä mieleššä kirjailija Salme Syrellä on korkie paikka. Näitä kirjoja vois ehottua koulušša, yliopistošša ta pereheššä luvettavakši. Anna lapšet kašvettais kunnon kirjoja lukomalla ta opaššuttais tykkyämäh omua muata.

Toivomma Šivissyššeuralla uušie kirjoja meilä hyväkši mielekši. Šuuret passipot.

 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat