Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Atressi: vuuvven 2018 kevät

Ihmini toivou toisinah enemmän kuin toteutuu. Täššä toivotah nyt niin šuurie, jotta kennih teistä, 2018 vuuvven aikalaisista kačahtais tätä kirjaista, mi on kirjutettu juuri teilä. Još myö haluomma tutuštuo asiekirjoih esimerkiksi šiitä, mitein vietettih kevyän juhlua enši kertua vapaissa oloissa vuotena 1918, meijän on juoštava Dmitri Aleksandrovin luo arhiivah. Ka teilähän še kävis helpommin kuin meijän aikana. Teijän kait ei tarviče männä tutkimah joka asieta arhiivah. Šen kun kierrättä mistänih konehešta numeroja šamalla tavalla, kuin myö nykyjäh šoitamma telefonilla, niin šuatta vaikka min asiekirjan, iänet tahi kuvat vaikka miltä ajankohalta.

Kaččokka nyt vaikka hetkisen, mitein esimerkiksi Petroskoissa, Kontupohjašša tahi Kalevalašša vietettih Oraškuun enšimmäistä päivyä vuotena 1968. A šiitä pyörähyttäkkyä konehešta vielä 50 vuotta tuakšepäin, vuoteh 1918. Kyllä še kannattau luatie. Ainaški meilä on šemmoni käsityš, jotta oman aikah merkitykšen piäšöy paremmin ymmärtämäh vertuamalla šitä mihinih toiseh ajankohtah – männeisyöh tahi tulovaisuoh.

Mimmonihan ilma teilä oli tänä juhlana? Meilä päivyä paisto, ka tuuli oli viluhko. Niin, myö emmä vielä šuata halliččomah luonnon kriesoja, meijän on toistaisekši otettava vaštah šiä šemmosena, kuin še tulou. Työ kait jo šuatatta tilata päiväistä pruasniekoiksi ta šateita šilloin, kun kevätkylvö šitä tarviččou. No kyllä kait työ šäilytättä šemmosenah šen, mi kevyäššä on kaunista – jiänlähön ta vualiet kevätyöt. Ta kait työ annatta kukkien veršuo muašta juuri keväisin. Himottais uškuo, jotta šamalla tavalla kuin myö, työki šuatatta nauttie kuin myrškyštä, ukkosešta, niin ni tyyneštä ilmašta – luonnošša ta i elämäššäki. Meijät kun istorijan kulku on kašvattan šemmosiksi, jotta elämä tuntuis liijan imelältä, još šattuis olomah vain pelkkyä tyyntä eikä mitänä vaštahkäymistä. Šiinä mieleššä, meijän šukupolvi ei ole jiänyn poikapuolen ašemah, vain olemma šuanun kaikkie täyšin annokšin, varšinki ukkoista ta myrškyö.

Kaikki še on tarkotettu teilä

Tämä kirjani on tarkotettu juuri teilä, vuuvven 2018 aikalaisilla, kahešta šyyštä. Työ šuatta viettyä Šuuren Lokakuun ta vapuan kevyän šatavuotisjuhlija. Myö olemma nyt ajallisešti tuon taipalehen puolivälissä. Toisekši – kačahtakka vaikka meijän juhlakulkuvehta. Kunnivopaikalla, ieššä, kuletah vanhat vallankumoukšen veteranit ta šiitä pionerit, šekä koko kulkuvehen kaunissukšena lokakuulaiset, kumpaset 2018 vuotena ollah jo täyveššä ijäššä. Kaikki še, mitä meijän šukupolvi šuau aikah, on tarkotettu ta jiäy teilä. Še teijän pitäy ošata aina arvoštua.

Kuinka pitällä meijän kanša on piäššyn ruatoloissah tänä vuotena 1968, šen työ niättä paremmin šatavuotisjuhlan korkeuvešta. Myö ušomma, jotta teijän šukupolvi šuau viiješšäkymmeneššä vuuvvešša aikah äijyä enemmän, kuin on luatin meijän šukupolvi, šen myö myönnämmä. Teilä nouššah tehtahat ta kaupunkit vielä rutompah, kuin niitä on rakennettu meijän aikana. Voit käyvä niin, jotta nykyset Petroskoi, Kontupohja, Karhumäki ta muut kaupunkit ei kelvata teilä tämmösenäh, vaikka monet niistä on rakennettu aivan uuvveštah šovan jälkeh. Työ rupietta kohentelomah ta parentelomah niitä oman mavun ta uušien vuatimukšien mukah. Niinhän meiläki on koko ajan ruattu. Meijän aikalaisie ei tyyvvyttän še Petroskoi, mi šuatih ruatajien haltuh Šuuren Lokakuun tulokšena. Šitä alettih korjailla ta kaunissella heti, kun šiih tuli tilaisuš – rakennettih uušie tehtahie, kulttuurikeškukšie, kouluja, ratijoašemie ta muuta šemmoista, mitä ei ollun ennen. Šovan liekkilöissä tuhoutu melkein kaikki še, mi oli rakennettu kantatuatot ta mitä oli keritty noštua neuvoštovallan vuosina. Kaikki piti alottua alušta. Niin kävi monissa muissaki kaupunkiloissa šekä šuurešša ošašša Karjalua. Eikä še ollun enši kertua. Kyllä kait työ oletta luken, mimmosekši Karjala jäi kanšalaisšovan jälkeh. Puolet neuvoštovallan vuosista on kulun šotih ta šotien jättämien raunivojen uuvveštah rakentamiseh. Šen takie tämän viijenkymmenen vuuvven aikana on jiänyn ruatamatta äijän šemmoista, mitä olisima halunnun ta mitä olis voitu ruatua.

Ieššä vielä kaunehempi tulevaisuš

Työ šuatta kuitenki ihmetellä, jotta vielä meijän päivinä löyty ihmisie, kumpaset vanhah tapah ajatellah vain omua iččieh, pietäh omie henkilökohtasie etujah yhteiskunnan etujen yläpuolella. On vielä huolettomutta, välinpitämättömyttä, äšen rikollisuttaki. Meijän on pakko myöntyä, jotta tuota kaikkie vielä on. Kuitenki kait ušotta, jotta ei tuo tuommoni enyä ole olennaista kanšalla. Još niin olis, ei meijän sosialistini yhteiskunta olis šillä tašolla, kuin še on nyt neuvoštovallan 50 vuositaipalehen tienoilla. Meijän yhteiskunta on rakennettu ta puoluššettu kovissa otteluissa šemmosien neuvoštokašvattien miehevyöllä, patriottisuolla ta uhrautuvaisuolla, kumpaset taisteluissa oltih valmehet tukkimah omalla rinnallah vihollisen tulipešäkkehet, antamah henkeh šen puolešta, jotta toiset šuatais elyä. Yksistäh Isänmuallisen šovan aikana 36 000 Karjalan mieštä ta naista šai kunnivomerkit urhollisuoštah. Tuhanšie ta tuhanšie työn urhoja on anšainnun kunnivuo ta mainehta koko muan mitašša.

Meijän aikana on jo monta kosmonavtie, kumpasista ylpeilöy koko maailma. Kirkkahimpana tähtenä heijän joukoššah on Juri Gagarinin nimi, kumpasen elämä katkesi kešen kirkkainta lentuoh. Tuoki uhrauš on teijän, tulevaisuon nimeššä.

Tänä juhlana, kumpaista myö nyt vietämmä, oša teistä jo on meijän joukošša. Hyö kuletah kunnvopaikalla – juhlakulkuvehen ieššä ta kaunissukšena. Hyö kannetah avarušalukšien pienoismallija, kukkie ta kukkasie starinojen muajilmašta. Starinat ta tovellisuš, šuuri tovellisuš ta vielä kaunehempi tulevaisuš kuletah käsi kiäššä.

Varma uško šiih kaunistau tätäki kevyänjuhlua vuotena 1968!

 

lisyä lukekkua Oma Mua -lehen numerošša

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat