Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Kenen rannat, sen i kalat

Jelena Štičenko, Galina Seničeva, Svetlana Kondratjeva, Jelena Čern’avskaja.

Leskov tutki karjalazien eloksentabua, keräi karjalan rahvahallizii arbaituksii. Mi se on: tuhat silmiä, sada kivie? Se on verko.

Karjalas kalastus on tärgei ruado. Kalastua maltetah kaikin, ongitetah lapsusaijas. Miikul Leskov kirjutti, ku vahnois aijois kalastetah naizetgi. Joga naine, kudai on rodinuhes karjalazeh pereheh, tiedäy, mil pyvvetäh kalua.

Ei ammui karjalan kielen kursiloin opastai Svetlana Kondratjeva toi urokale vahnan verkon, kudual vie pyydi kalua hänen tuattah. Svetlana F’odorovna saneli meile omah kyläh da perehen perindölöih näh. Tiijustimmo, ku heijän čuras matikkua sanotah toizin. Matikku heil on maeh!

Kuunneltes Svetlana F’odorovnan paginua, myö kačoimmo hänen perehen vahnoi ezinehii, n’uustimmo vahnan verkon duuhuu da mustelimmo omua lapsusaigua. Oma duuhu on! Yhtelläh jogahizel meis on oma kodimua, oma armas randu da jogahizen perehes on omua kalastusbrujua.

Sanotah, paha kala kaiken verkon segoittau. Tämän verkon on “segoitannuh” aigu.

Tuandoi myö kirjutimmo kerdomuksii kalastukseh näh karjalakse. Kerdomukset roittih hyvät da erilazet. Rahvas sanotah, ku kala suvaiččou laškua, a mua suvaiččou ruadajua...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Lugijan mielii
Partn`ourat