Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Ei ole missänä niin kultaista elämyä, kun miän Karjalašša!

Neuvottelut KŠŠ:šša: Irma Lahti, Eeva-Kaisa Linna, Natalie Pellinen. // Kuva: Ol’ga Il’uha

Kirja on julkaistu venäjän ta šuomen kielellä, kiännökšet šuoritti Natalja Pellinen. Painokšen luatimiseh ošallissuttih Karjalan Tašavallan Kanšallini arhiiva ta Karjalan Šivissyššeura (Šuomi). Kirja on valmissettu ta julkaistu VTA:n “Istorijallini muisto ta Venäjän identtisyš” (ven. “Историческая память и российская идентичность”) -peruštutkimukšien ohjelman avuššukšella.

Tämän kirjan šiämyštäpohjana on nuoren pariskunnan Anna ta Vasili Jeremejev-Räihien yksityiskirjaset šekä Vasilin päiväkirja ta XX vuosišuan alun muijen Vienan Karjalan eläjien kirjaset. Elävät ta tunnolliset aikalaisdokumentit annetah mahollisuš kurkistua karjalaisen muanviljelijän henkilökohtaiseh muajilmah. Ne näytetäh, mitein tavalliset ihmiset keššettih ta ymmärrettih aikah dramattisie tapahtumie ta mimmosina hyö nähtih iččieh ta omua roolieh armahan Karjalan elämäššä. Kirjašša on kuvattu rajašeuvun eläjien erikoisluatuista identitettie Venäjän ta Šuomen vaikutukšen risteykšellä.

Tunnetun Vienan Karjalaisien Liiton jäšenen Vasili Jeremejev-Räihän ta hänen puolisoh Annan (o.š. Titova) kirjaset hronologisešti katetah vuuvvet 1907–1908 ili Vasilin vankiččomisen, vankilaššaolon ta karkotukšen ajan. Venäläiset virkamiehet šyytettih Jeremejev halličukšenvaštasešta toiminnašta ta karkotettih hänet Keški-Aasiah, missä hän kuoli keuhkotautih. Kohtalo erotti nuoret ihmiset vain kahen ta puolen vuuvven piäštä häijen jälkeh, šilloin Anna ei täyttän 19 vuottakana, ta hänen mieš oli 23 vuuvven ikähini. Niinä aikoina kirjasista tuli erotettujen puolisojen yhyšlanka. Kirjaset on ihmiellä šäilytty ta merkillistä on šamoin še, jotta ne pitän aikua ei herätetty tutkijien huomijuo. Kakšikymmentä Annan kirjaista, mit hiän kirjutti Vasililla, oli löyvetty nippuna Šuomen kanšallisarhiivan Paavo Ahavan (Pavel Afanasjevin) keryäntähiseštä.

Kirjan parissa ruatuasʼsʼa meitä aina ihmetytti Anna Jeremejeva-Räihän šisäkulttuuri, šivistyneisyš, uškollisuš omalla miehellä, rakkahuš koti-Karjalah ta šyvä uško Jumalah. Šuomen kirjakielellä kirjutetut kirjaset rivi riviltä esitetäh kirjuttajan šyvyä, nuorešta ijäštä huolimatta kypšyö šieluo, kuvatah karjalaisen tytön jokapäiväsie huolie. Još Vasili Jeremejevin nimie ušeičči mainitah istorikkojen tutkimukšissa, niin hänen naiseh kohtalo, kuin še rikeneh tapahtuuki, oli jiänyn varjon puolella. Myö emmä šuanun löytyä Annan valokuvua. Još kellänih lukijista olis ajatukšie, mistä vois šuaha šen, mielellänä ottasima vaštah apuo.

Karjalan Tašavallan Kanšallisešta arhiivašta Jelena Usačovan löytämät tiijot autettih šuaha šelvillä, jotta Anna šynty 15. pimiekuuta v. 1888. Hiän oli enšimmäisenä lapšena pereheššä ta hänen jälkeh šynty vielä kakši tyttyö. Ihan XX vuosišuan alušša pereh tuli Šuomen Koškelankyläštä (Vaasan gubernijan Lapuan pitäjäššä) jälelläh Vuokkiniemeh. Šuomešša Anna kerkisi lopettua kanšakoulun ta Vienan Karjalašša häneštä paistih kuin oikein viisahašta, šieväštä ta varakkahašta moršiemešta. Vuuvven 1905 Äijänäpiänä piettyjen häijen jälkeh Vasili Jeremejev toi nuoren naiseh Uhtuoh omah uuteh yksikertaseh taloh. Puolen vuuvven piäštä Vasilin vankiččomisen jälkeh Anna tuli takasin vanhempieh kotih Vuokkiniemeh.

Annan kirjasissa, on äijän mainintoja Karjalašta ta kotikyläštä ta ne ollah täynnä hellyä lyyrisyttä ta luonnollisie tuatonmuallisie tuntehie: “Nyt kaunis Karjalani on šuoriutun omah moršiušpukuh!” “Kaunis on nyt miän Karjala. Še on nyt šuoriutun viherijäiseh pruasniekkapukuh! Kaunis on Karjalan luonto! En vaihtais Karjalani hiekkačärkkie, tuhatšuarisie järvijä, kumpasie myöten kymmenie valkopurjehisie venehie kiitäy, muajilman kultavuorih”. “Vuokkinientäni, šitä en vaiha rikkahimpahkana muajilman kaupunkih!”.

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat