Mi meles, se i keles
Ol’ga Žukova opastau vepsän kieldy Petroskoin valdivonyliopistos, ruadau Kielen, literatuuran da hoistourien instituutas. Kielentutkii kirjuttau tutkimuskirjoi, paiči sidä, kolmen lapsen muamannu olles kirjuttau kniigoi lapsilegi. // Kuva: Ol’ga Smotrova, “Oma Mua” .
Neižne ei ole kaži, iknaspäi ed taci (Neidine ei ole kaži, ikkunaspäi et lykkiä) – tämä sananpolvi ylen äijäl miellytti kniigan enzimäzii lugijoi. Se tovendau kniigan nimen – “Mi meles, se i keles”.
Vepsälästy folklourua ruvettih keriämäh 1930-luvul, silloi sananpolvie kirjutti Stepan Makarjev, ga net säilyttih vaiku ven’an kielel. Voinan jälles ilmah piästys Vepsän kielen näyttehet -kniigas sežo oli sananpolviloi da sananpiälöi, ga kniigu oli tarkoitettu kielentutkijoile. Myöhembi, vuvvennu 1992 Estounies nägi päivänvalgien suuri kniigu “Vepsa vanasõnad”, kunne oli kerätty da kiännetty eri kielile läs 7 000 suomelazien da meigäläzien kielentutkijoin kirjutettuu vepsälästy sananpolvie. Viizisadua sananpolvie mendih sit kniigaspäi Ol’ga Žukovan kniigah, kus kaikkiedah on 755 sananpolvie. Mindäh vaiku viizisadua?
– Ylen äijy sananpolvie oli ven’an kielespäi kiännetty, moizii en ruvennuh ottamah. Sanommo, kui, “Älä sylle kaivoh…” da tämänmoizii. Erähät sanondat ei ni oldu sananpolviloi...
-
Työnnä kirjutuš
-
Lövvit ku hairahtuksen, kirjuta meile!
Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.