Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Pikkaraine karjalaine Rupčoin kyläine on sijoitannuhes Jessoilan da Nuožarven välizen tien pieleh. // Kuva: Ol’ga Dubitskaja, “Oma Mua”.

Rupčoil’čoin mieles muailmas ei ole parembua kohtua. Eihäi nareko sadoi vuozii tagaperin tänne azetuttu elämäh heijän ezi-ižät. Konzubo da kuspäi hyö tuldih, da mindäh annettih kyläle moine nimi, tiijustammo täl kerdua.

Rupčoi on kuulužu ennevahnallizil karjalazil puuhuzil kodiloil. Enimät on salvettu 1800-1900-vuoziluvun vaihtujes da tännesäh seizotah endizis kohtis. Kylän keskel on pyhä rossu, kalmužin, da 1800-vuozien puolivälis nostettu Pyhän Iivanan časonaine. Kuigi lähäl olii Korzu, Rupčoi ei ole ylen äijäl muuttunuh jälgimäzien vuozikymmenien aigua, sendäh tämägi kylä on puuttunuh Karjalan histouriellizien kylien joukkoh. Sithäi tänne ymbäri vuvven kävväh turistat.

– Hyö kyliä kačotah. Da sit syötetäh da d’uotetah nečis čuajul, da rokku keitetäh, sit pajatetah heile. Konsertu pietäh, sanou Jelizaveta Pavlovna Jermolajeva. – Oi, turistoi kävelöy, kehno tiedäy, kuspäi kävväh. Kai, rauku, Kosta-Rikaspäi oldih. Kus on se? Suvi-Amierikku, sanou. Ozutti minul, ga. Moine hyvä mies oli, nuori, vessel. Pagizii. No, iččeh kieleh pagizou, sit kiändäi sanou sie. Kävväh, kävväh, turistua on. Fransiespäi talvel oli, joga päiviä čut’ ei olluh janvar’al.

Turistoi vastatah Jelizaveta Pavlovna Jermolajevan kois. Emändy on roinnuhes da kogo ijän elänyh Rupčois. Sendäh voibi äijän sanelta omah kyläh näh:

Karjalaine, karjalaine kylä oli. Kai ollah täs ymbäri karjalaizet meile. kai Priäžän rajon on karjalaizet. Ei ole ni yhty ven’alastu täs meijän kyläs. Kudai niilöi, jällel voinii tuldih ven’alaizet vai. A vet’ enne voinua ven’akse ken emmo maltanuh pajista. Eräs oli boikoimbi kudai, nuorembi, net pajistih. A eräs nimidä ei maltanuh...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat