Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Tie Vienah jatkuu

Oli mukava näkeytyö uuvveštah! Tie Vienaan -simposiumin ošanottajat. // Kuva: Anni Vlasova

Enšimmäini tämmöni tilaisuš oli 1998 vuotena ta še šamoin oli omissettu professori Virtarannan luajalla tuotannolla. Virtarantua hyvin tunnettih Karjalaššaki, eniten hiän tykkäsi käyvä Tverin Karjalah. Hiän keräsi loiččuja, itkuviršie, starinoja, tarinoja, tutuštu ihmisien elämäh, oli enšimmäisen karjalan kielen šanakirjan piätoimittajana. Oli mukava kuulla täštä kaikešta. Esimerkiksi, Eila Stepanova kerto oman muamon Santra Stepanovan yhteistyöštä Virtarannan kera. Konša Markku Nieminen kerto Ort’t’o Stepanovista, tuli mieleh, jotta vähä meilä Karjalašša tiijetäh omista kirjailijista. Pekka Zaikov kerto karjalan kielen opaššukšešta Petroskoin yliopistošša ta nuorista karjalan kielen tutkijista, kumpasien luvušša oli miun tytärki Marija. Hyvä oli mieleštä, jotta hiän läksi miun tietä. Miellytti kaččuo dokumenttifilmijä, missä šai nähä Pertti Virtarantua, kun hiän valitettavašti ei käynyn Louhen piirissä.

Kuusamo-opiston tiloissa, missä oli tämä tilaisuš, šuuren remontin jälkeh tuli oikein mukava. Šeinillä oli šijotettu Pertti Virtarannan naisen ta työkaverin Helmin kaunis valokuvanäyttely. Iltatilaisuošša kuulu karjalaisie lauluja, niitä esitti Mari Kantola Kuusamošta ta meijän šekalaulujoukko Piäjärveštä, Sohjanankošelta ta Kiestinkistä Katerina Kuranovan šäješšykšellä. Lisäkši Zinaida Ust’ugova luki Kalevalan runoja.

Tämän simposiumin jälkeh tuli ajatukšie, jotta kyllä on vaikie šuaha karjalan kieli virallisekši kielekši, ka kuitenki karjalaisien omatunto on huomattavašti nouššun. Tämmöset simposiumit, kumpasissa aina on pakinua karjalan kulttuurista, šuurešti vaikutetah täh asieh. Joka simposiumin ošallistujana muissan, kun kerran oli pakinua, jotta vois Piäjärvelläki pityä tämmösie tilaisukšie, jotta enemmän karjalaisie vois ošallistuo ta kuulla karjalan istorijašta ta kulttuurista. Tuntuu, jotta tämä vois onnistuo, kun vain ottautuo ta yrittyä šuaha grantti. Hyvä toive!

Aina on mukava tavata tuttavie, yštävie ta vielä i šukulaisie. Miun šeukku Sirpa Pyörre Ruočista aina käyt näih simposiumiloih, tiälä juuri i näkeyvymmä. Ville Rohkimaisella Oulušta oli äijän kertomista: karjalan kielikurššiloilla hiän oli opaštajan apulaisena, alkukešänä kävi turistien oppahana (laukunkantajan roolissa) Sohjanankošella ta Piäjärvellä, kešällä oli tavan mukah ottan ošua niittykilpailuh. Ville on hyvä liäkekašvien tietäjä. Tutkija Marika Laurila on šuanun häneltä arvokkahie neuvoja kašvien käytöštä. Pitkyä ikyä elänyt mieš on vielä niin reipaš ta hyvin muistau kulunuot vuuvvet, jotta lehtimiehetki tykätäh pakautella häntä, esimerkiksi šiän muutokšista (Ilta-Sanomat, 4.08.2018). Hiän muistau muamoh loiččuja (esim. kiärmehen puromisešta), Kalevalan runoja, hyvin laulau karjalaisie lauluja.

 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat