Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Šondajoven suus

Lidija Sevastjanova. // Kuva: Ol’ga Ogneva, “Oma Mua”

Vasturannal olijan Sodderan nimi sežo arbaituttau, kuigi iče Šotd’ärven nimi. Paikallizien eläjien da tiedomiehien kel opimmo piästä perile, kenbo da konzu pani nimet nämile kohtile, da kui nenne nimet voibi sellittiä.

D’ovel kenlienne ei olluh, käymättäh älgäh jättäkkäh. D’ovenkylä on Priäžän piiris, kuuluu Jessoilan kyläkundah. Šuojunjoven randua pitkin lähäl Šotd’ärvie sijoitannuhes kylä on puhtas, čoma kaččuo da ylen-ylen pitky. Agjas agjah on kolme kilometrii matkua.

– D’ogi matkuau, ga D’ovenkylä. Ala-agd’u, Yläagd’u, keskel en tiijä mi oli nimilöi, vie oli keskel nimi, sanou Lidija Sevastjanova.

Hänen kodi seizou kävelysillan korvas. Ubo-uuzi sildu yhtistäy kaksi Šuojun randua. D’ovelpäi rahvas jallai poikki joves kävväh Sodderah. Oigiel rannal, Sodderas, on laukku, škola, matkuau muatie Kiviniemeh, kus on kalmužim. Vladimir Ignatovič Yläagd’aspäi mustoitti toizien kylän agjoin nimet:

– Keskikylä on Iivoilu. No buabo, minun buabo sanoi. Muga. Keskikylä.

Aigoinah tiä kiehui elos, rahvahal oli kylläl ruaduo peldoloil da mečäs. Nygöi alalleh kyläs eläy vaiku 13 hengie, enimät ollah penziel. Kezäl kylä kazvau. Ala-agd’an eläi Tamara Savastjanova on lugenuh, ku kezäl D’ovel on sada eläjiä.

– Ruado loppevui, lesopunktu salbavui, ei juuri ni salbavunnuh nenga, no mečät otettih, i lähtiettih kaikin. Myö täh nygöi jäimmö, ken nikunne ei tahto lähtie. Tahtotah tänne kuolta, omal mual, sanou Tamara Aleksandrovna...

 
Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat