Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Konzu puut oldih vägevät. Kaimatun ilman ilot

Mittustu iluo voidih andua lapsile pikkarazis meččyhieruzis eläjät, ruadoloih kavonnuot vahnembat, ku ei olluh talolois sil aijal ni sähkötuldu? Tiettäväine, saimmo ihastustu iče, kui maltoimmo. Ilonnu meil oldih  alguškola, tavallizet pruazniekat, toizih hieruloih gostih kävykset, ad’voit, kluubu, kezoi, liedžut, suksil hiihtändy, pyöräl ajelendu da enimytteh luondo – lähäine, rikas, kummalline. Tottu sanuo, emmo jo kazvanuh armoittominnu, on midä mustella da vunukoile sanella. Lapsusaigu oli ilokas, joga vuvvenaigu toi omat ihastukset, kižat, šeikkailut, vastavukset, löydämizet…

Minun parahat ilot, onnuako, oldih kiini puulois, niilöi aigoi jo etgo kiännä iärilleh, etgo uvvessah elä, sinne jiädih – kaimattuh Lökinsellän ilmazeh. Suvaičin kangiekseh pedäljien ladvoih, tavata loittozii vihandoi da muzavanruskieloi käbrylöi, kaččuo čomis varvois läbi pilvih da taivahah, toivottua midägi. Toiči lennettih da čiyčetettih ihan lähäl linduzet, hypittih, lekutettih varboi, n’okittih kojua da opittih suaha käbrylöis siemenii. Kois minä sežo niidy siemenii valvatin: panin zavualimele päivypastoh da vuotin kuni avavutah da ripoitetah kummalizet siivi muruzet...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat