Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Kus on kuldazii kukkizii, sie ongi kaunehii kanazii

Kniigan kirjutettih Kielen, literatuuran da histourien instituutan folklouruozaston ruadajat L’udmila Ivanova da Valentina Mironova.

Ristikanzan elaijas on kolme tärgiedy tapahtumua: roindu, miehele menendy da kuolendu. Nämmil aijoil jogahine ristikanzu buitegu tulou yhtes muailmas toizeh, suau uvven stuatusan. Roindua da kuolendua ei sua tiediä, a naindua da miehele menendiä nuoret tytöt da brihat ajateltih jo lapsusaijas, täytty vägie varustuttih sih. Karjalazis kylis 1950-vuozissah piettih suurii perindöllizii svuad’boi, kuduat kestettih läs kahtu nedälii. Jälgimäi svuad’bat lyhendettih da erähät molodoit, gu ei olluh nigo den’gua, nigo aigua, käydih vaiku kirjoih sel’soviettah. Uvven vuozisuan allettuu kinnostus perindöllizeh svuad’bah buitegu sai uvven hengähtyksen, nuoret ruvettih šuorivumah ennenvahnallizih ruuttih, erähät otettih omah svuad’bah ennevahnallizii elementoi, ezimerkikse, käydih koziččemah. Oli niidygi, ket ruvettih eččimäh syvembii tiedoloi svuad’bas. Kniigoi sih näh ei ole ylen äijiä, suurimannu tevoksennu tässäh on Juho Surhaskon Leningruadas vuvvennu 1977 painettu monogruafii “Karel’skaja svadebnaja obradnost’”...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat