Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Minun armas Kotkatjärvi

Joguine-joukon pajattajat (hurualpäi oigiele): L'udmila Anisimova, Ol'ga Nikitina, Natalja Artemjeva // Kuva: Svetlana Iljina

Kluubu oli vahnas kezäkirikös, sie iäni helizi čomasti-čomasti, loitokse kuului. Minuh niškoi kai dorogat viettih kluubah, aiven sinne kiirehtin. Jälles školua kaksi puolenke vuottu opastuin Petroskoil Kul’tuuruopistos ‒ dai omah Kotkatjärveh, omah kluubah ruadoh.

Kui minä suvaičin omua ruaduo! Joga pruazniekale oli uuzi programmu. Silloi kaksi-kolme kerdua kuulimmo raadivos pajon “Vologda” dai kerras sen luajimmo. Konsertal kolme-nelli kerdua pajatin, muga ei piästetty lavalpäi.

Kaikis hierulois olin pajattamas, Anukses da Petroskoil olin pajattajien kilvois. Petroskoih kerdyi pajattajua Karjalan eri čuppuloispäi, a minä sain enzimäzen sijan. Minä kyzyin: “Eigo ole žiäli, ku minä sain enzimäzen sijan?” A minule sanottih: “Ga ei olluh mih tartuo.”

Kluubas minä ruavoin 1982 vuodessah, sit kymmene vuottu KBO:s, 1992 vuvvel salvattih kai. Sit seiččie vuottu ruavoin vojenno-uč’otnoin stolan nevvoston inspektorannu...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat