Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Piäjärven nähtävykset pitkäkse mustokse

“Periodikan” ruadajat da ekskursien vedäi Tatjana Jungina (keskel) Puanajärven kanzallizen puuston viziittukeskuksen muzeis. Iče muzei on mieldykiinnittäi ei vaiku omil ezinehil, ga dizainalgi. // Kuva: Ol’ga Smotrova, “Oma Mua”

Piäjärven aktivistat-naizet nevvottih meidy kävvä Tuhkapatuna-kohtah. Tuhkapatuna on Tuhkajoven pieni koski, ga hengen täyttäy tämän kohtan čomuttu. 
Kosken da sen ymbäristön puhtastettih da pandih kundoh paikallizet eläjät, jogi oli kazvoitunnuh da sen pohjas da rannoil oli menetiijämi ristikanzan jätettyy lomuu da toppuu. Tottu sanuo, ebäilimmö, ku sie on suomittu troppazet täl vuvven aijal, ku parahite ei ammui pani lundu. Duumaičimmo, tulou kualua polvessah lumes da emmo ni piäze loitokse. Tulimmo da näimmö, ku troppazet ollah hyvät, matkaimmo puuloih kiinnitettylöin ozuttehien mugah. Luvimmo tiedolaudazil – ven’ankse da karjalakse, mittustu harvinastu linduu da kazvostu sie on. Niilöin joukos ollah mustu kudžoi (vien. muštamuurahaini), pakkuli (vienakse sidä sanotah vie “koivunkäšnä”), koskikana (vien. vesivarpuni). Suvikarjalan eläjänny olles enzimästy kerdua näin mostu jägälän luaduu, kui n’uava. Ven’akse se on usneja borodataja. Se pardu rouno rippuu pedäjien oksil. Sidä käytetäh rohtonnugi. Myöhembi, konzu puutuimmo Puanajärven kanzallizen puuston viziittukeskukseh, tiijustimmo vie erähän dielon n’uavah nähte...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat