Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Teatteri toteuttau lapšien unelmie

Kahenkymmenenviijen vuuvven aikana Rodničok-teatterissa on harraštan monta polvie Kalevalan lapšie. // Kuva: Rodničok-teatterin kuva-arhiivašta

Oli vuosi 1992, Kalevalah tuli nuori, vašta kulttuuri-instituutista valmistautunut Nadežda Šestihina. Šilloin Kalevalašša oli kanšanteatteri aikuhisryhmä, ka lapšilla ta nuorilla ei ollun mahollisutta harraštua teatteritoimintua. Šynty ajatuš järještyä kuklateatteri ta še otti vaštah enšimmäisie artistoja 25 vuotta takaperin, vuotena 1993.

– Muissan, jotta myö opaštuma šillon 5. luokalla ta koko meijän luokka kučuttih uuteh kerhoh – kuklateatterih. Enšin meitä opaššettih pakajamah ta käyttäytymäh lavalla, artistalla pitäy olla kova iäni, jotta še kuuluis kuklateatteri-verhon takuata. Šamoin kuklateatterin näyttelijällä pitäy olla voimakkahat kiät, muissan, jotta issuin puoli tuntie päiväššä kiät ylöš. Kaččoja vet haluou nähä kuklasen koko vartalon, eikä vain šen piän, muisteli kuklateatterin enšimmäisen ryhmän ošallistuja Irina Lesonen.

Alušša artistoilla oli tavallini verho, yksinkertaset šormikaškuklat, vanhemmat ennein spektaklie ašetettih skammija šalissa. Vuuvven piäštä teatterilla kekšittih Rodničok-nimi. Še šopiu ryhmällä, teatteri on uušien näytelmien, ajatukšien, taitajien lapšien lähteh. Tiälä šynnytäh uuvvet hahmot ta šankarit, lapšet voijah olla lintuina, eläiminä, taikuriloina, jokahinihan vaikkapa kerran huaveili, kuin še miellyttävä on olla toisena.

Vuosi vuuvvelta ryhmä muuttu ammattilaisemmakši ta kummaššutti kaččojie uušilla kekšinnöillä.

– Myö olemma kyläteatteri ta emmä voi esittyä yhtä ta šamua spektaklie rikeneh. Pitäy, jotta šiinä muututtais näytelijät, kuklat ta lavaššukšet. Esimerkiksi enšimmäisissä näytelmissä myö käyttimä šormikaškukloja, šen jälkeh opaštuma luatimah šauvakukloja ta šiitä rupesima kekšimäh dramanäytelmie. Pitäy aina kekšie mitänih uutta, jotta meilä olis aina äijän kaččojie ta, jotta myö voisimma näyttyä iččietänä šuurillaki lavoilla ta festivaliloilla, teatterin johtaja ta innoštaja Nadežda Šestihina kerto.

Nadežda Mihailovna on taitaja opaštaja, hiän uškou jokahiseh lapšeh. Kaikilla, ken käyt ta ken kävi teatterissa hiän on antan kullanarvokkahat teatteritoiminnan ta elämän opit.

– Muissan, jotta enšimmäini, mihi miellyin teatterissa, oli šen opaštaja, Nadežda Mihailovna, hiän onnistu luomah teatterissa ihmehellisen ilmapiirin, ympäri oltih kuklat ta kaunehet lavakoristehet, še oli niin kuin tarinašša, kaikki tämä oli moneh vuoteh vetän miut teatterih, muistelou teatterin entini artisti Ol’ga Hangel’dijeva. Taitaja tyttö kouluvuosien aikana esiinty kuklateatterin melkein joka spektaklissa. Kaikista kirkkahin rooli oli Paperikuret-spektaklissa. Še oli omissettu nellällä tytöllä, kumpaset tragisešti kuoltih šovan aikana.

Teatteri on kašvattan 125 taitajua ihmistä, jokahini heistä on löytän oman paikan elämäššä, jokahini heistä teatterista valmistautuen on taitaja ihmini, kumpani šuattau löytyä miellyttävie harraššukšie tavallisissa arkipäivissä.

Teatterilla on äijän šuunnitelmie. Nadežda Mihailovna nyt opaštau lapšie omin voimin eččimäh uušie teemoja ta kekšimäh muotoja näytelmillä. Kaikin yheššä valmistauvutah šeuruavan vuuvven Kuklantida-festivalih. Šen teemana ollah karjalaiset šuarnat. A tänä vuotena lapšet jatetah näyttämäh vanhoja spektaklija ta niin kuin ainaki, onnellisien ta tyytyväisien kaččojen räpytykšet annetah heilä lisyä voimie.

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat