Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Ruado hyväkse mielekse

Aleksandr Voglojev oman Jelena-akanke.

Ei yhtel leiväl eläy ristikanzu. Ku tundie omua iččie ozakkahannu, pidäy, ku oza olis sydämes. Erähät ollah ozakkahat nieglojes, toizet – hiihtäjes, kolmandet – lugijes. Nuožarvelaine Aleksandr Voglojev on ozakas piirustajes. Mies piirustau hyvin, ga yhtelläh ei pie omua iččie taidoilijannu. Aleksandr sanou: “Mittuzii taidoilijoi minä olen? Olen vaiku taidoilijan ruavon suvaiččijoi”. Yhtelläh nerokastu taidoilijua kerras nägyy hänen kuvii myöte.  Aleksandr piirustau Karjalan luonduo, hänen kuvis nägyy pohjazen muan histouriedu.

– Rubein piirustamah vie lapsennu olles. Mustan, kui muamo istutti minuu stolan tuakse da pani kädeh piirustimen. Minä kerras rubein piirustamah mašinazii da paravouzoi. Sit aijas minä ainos piirustan. Jatkoin armastu ruaduo silloigi, konzu olin merimiehenny. Kerran čomendin kajuutan kylän taloin stiil’ah: piirustin parziseinät, päčin da ikkunan, ikkunpielizel seizoi kukkukukšinu. Ylen hyvin rodih. Kerran minun poigu, kudai ruadoi laivastos, erähäs laivas nägi karjalazen luonnon kuvan. Häi kerras smekni, ku sen kuvan piirustin minä. Sen kuvan minä piirustin kolmekymmen vuottu tagaperin, ga se on kunnos tänäpäigi, kerdoi Aleksandr Voglojev...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat