Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Hukkalat-Bakkalat

Akulina-buabo Soudjärven kyläs.

Tarabarskoit sanat. A toinah ei… Tämä on karjalaine suarnu, kudaman personuažat ollah harmuat hukat. Tässäh mustan, kui syväin rubei kolkuttamah, konzu muamo libo buabo sanottih nämmii sanoi. Toinah tämän suarnan tiijämmö vaiku myö – minä da minun kaksi sizärdy. Minä da keskimäine sizär kuulimmo sen vahnembis, a meijän nuorembi sizär kuuli sen meis. Suarnua saneltih meile vaiku talven aigua. Kezälhäi sissäh kižaimmo da juoksendelimmö pihas, ku vägie jäi vaiku juvva stokan maiduo enne muate vierendiä. Talvi-illat ollah pitkät, aijoi pimenöy, et piästä lapsii pihale. Dai myö iče emmo lähtinys pihale tämän pöllättäjän suarnan jälles. A ku sie peitytäh nenne Hukkalat-Bakkalat?

Mit net ollah? Hukkalat on hukku-sanas. Mi on bakkala? Toinah muite rifmakse da vie liijakse pöllättämizekse keksitty sana. Konzu buabo vai sanoi, ku suarnu rodieu Hukkaloih-Bakkaloih nähte, myö ylen äijäl varaimmo sidä, peityimmö od’d’ualah nenässäh, ku korvat oldas iral (pidäyhäi kuunnelta!). Eistyimmö lähembä buabua, rounoku häi voinus vardoija meidy nennis Hukkalois-Bakkalois. Algavui suarnu:

“Pihal oli pimei-pimei. Tuldih kyläh Hikkalat-Bakkalat. Juostah. Silmät suuret-suuret, jallat pitkät-pitkät, korvat suuret-suuret, nenät pitkät-pitkät. Tuldih Hukkalat-Bakkalat Fed’an pihah. Kyzytäh:

– Maguaugo teijän poigu?

– Maguau, maguau, mengiä iäres!

Juostah Hukkalat-Bakkalat ielleh. Tuldih Fokan pihah. Kyzytäh:

– Maguaugo teijän tyttöine?”

Nenga hukat lähettih meijän kodii. Meidy ylen äijäl varaitti. Kuni meijän pihassah oli viizi taloidu, vie sai tirpua. Vot hukat ollah jo meijän pihas. Da vie veriälöih kolkutetah. A buabo kyzyy: “Kuuletgo, meile pihaveriäh kolkutetah.” Tiettäväine, kuulen...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat