Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Minä uskon karjalan kieleh

Zinaida Dubinina

Karjalan kieli ei kuole. Sen häviendäh uskou vai se, ken ei rua nimidä sen hyväkse. A myö ruammo dai rubiemmo ielleh ruadamah sen hyväkse, se on ylen kallis meile. Sil paistih meijän tuatat da muamat, buabat da   died’oit. Myö hyvänny saimmo, Karjalan, moizennu tahtommo jättiä sen  omile lapsile.

Minä kaiken ijän elin hierus, minä tiijän hierun rahvastu. Karjalazet ollah   kaksikielizet. Ongo se paha tiediä toine kieli, kui tietäh muailman kai  rahvas. Midä enämbi tiedäy ristikanzu, sidä enämbi himoittau tiediä. A kieli  ‒ se on enzimäine tiijonandai. Mustan enzimäzii ven’alazii hierus ‒ hyö    opastuttih karjalan kieleh. Oli mostu nastu hierus, kuduat mendih miehele   karjalazele, aijan mendyy jo paistih karjalakse. Kai on meis, rahvahis.

A herrat tuldih hieruh vai ven’an kielenke. Se oli paha karjalazile. Muga jiädih meijän rahvas opastumattomakse...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat