Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Palamatoi portriettu

Sändämän školan 7. kluassu, vuozi 1970. Keskes on Anna F’odorovna Kemppainen.

Minä opastuin Anuksen piirin Sändämän kylän školas. Joga vuottu Voitonpäiviä vaste školah kučuttih Suuren Ižänmuallizen voinal käynnyzii kylän eläjii, silloi heidy vie ei sanottu veteruanoikse. Kyläs mostu rahvastu oli äijy. Hyö kerrottih meile, kui vojuittih, kus da kui vastattih kodvan vuotettavua Voitonpäiviä.

Erähän kerran rodih muga, ku niken meijän kylän “voinan väis” ei voinnuh tulla školah paginale meijän kel. Meijän kois seinäl ripui meijän muaman Anna F’odorovna Ivanovan suuri portriettu, sie häi oli voinusovis. Häi ei sanelluh meile voinah nähte, meile häi oli muite muamo. Minä kehoitin händy tulemah meijän seiččemenden kluasan urokale. Muamo meni myödäh, i silloi minä enzikerdua kuulin hänen mustelmii voinah nähte. Häi ei sanelluh hirvielöis toris. Se oli voinu 18-vuodizen neidizen silmin.

Telefon- da hengilangat katketah

Ladvan kyläs traktoristoin kursoin loppiettuu, muamua työttih suamah uuttu traktorua. Sil aigua meigäläzet voiskat perävyttih rajalpäi da muamo mugai ei piässyh traktorua suamah, vai kiändyi järilleh kodih päi meijän saldatoin joukos.

Muamo saneli Urualan kyläzes, kus häi oli evakos oman podruugan kel. Hyö, nuoret neidizet, tahtottih mennä sluužbale miliitsien joukkoloih, a koin emändy kieldi heidy menemäs: “Ei se ole naizien ruado, se on ylen varaittavu”. Muaman podruugu kirjutteli kirjazii erähäle frontal olijale brihale, i yhten kerran häi pani konvertah fotokartočkan, kus hyö ollah muaman kel yhtes. Briha toinah ozutti kuvan omale dovarišale, sildy ku muamalegi sen jälles rubei tulemah kirjazii frontalpäi... 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat