Neijiständyaigua mustelles

Oma Mua -lehten toimituksen jälgimäine matku Karjalan Sivistysseuran kannatetun Kiännämmö yhtes -projektan mugah oli Anuksenlinnah. Anuksen kanzallizeh kirjastoh kerdyi karjalazii – karjalan kielen kursiloin opastujii, kirjuttajii da “Oman Muan” lugijoi. Kiännettäväkse täl kerdua ehoitimmo tekstan L’udmila Ivanovan da Valentina Mironovan Svuad’bah valmistusperindöt  da svuad’buritualu -kniigaspäi.  

Sulhazen da andilahan ečindyaigua karjalazet sanottih: “tyttö neijistäy”, “tytistäy” libo “poigu brihastau”. Kui on kirjutannuh Juho Surhasko, eri čuppuloin karjalazet sanotah brihua eri luaduh. Ezimerkikse, liygiläzet, lyydiläzet, Puadenen da Rugarven karjalazet naimattomii poigii sanottih brihoikse: “poijad oldih brihana molemmat”. Uhtuan karjalazil oli oma sana – “poika”. Poijakse sanottih sissäh, kuni mučoi ei sua poigua. Poika -sanal oli kolme merkičisty – poika, brihačču, briha. Neidizii sanottih “tyttö”, “neidi” (“neiti”), “neidine”, “neičyt” libo “neikoi”: “On neikoidu talois vai olis veikkoidu (sulhasia) vastah”...