Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Karjalan kielen makuo šäilyttämäššä

Vieno Fedotova tutkimušmatalla karjalaisešša kyläššä. // Kuva: Kuva: Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin kuva-arhiiva

Kerran Vieno Fedotova luki ilmotukšen Leninskaja pravda -leheštä, jotta Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituuttih ečitäh ihmistä, ken tietäis karjalan kieltä ta kellä ois korkiekoulušivissyš. Vieno Petrovna ymmärti, jotta tämä ruato on häntä varoin. Instituutissa hiän enšin ruato laboranttina, šiitä läksi opaštumah aspirantuurah ta tuli filologisien tietojen kandidatiksi. Vieno Fedotova ruato instituutissa 41 vuotta ta jatko ruatuo ni eläkkehellä ollešša.

– Mie olen tutkin karjalan kielen kaikkie murtehie ta keräsin tietoja kaikilla murtehilla. Šilloin karjalaiset paistih oikein kaunehešti. Joka virkkeheššä oli šananpiä. Mamma ta pappa kun paistih, niin ihan joka virkkeheššä oli mitänih kaunista. Ilman šananlaškuja ta šananpolvija karjalan kieltä ei voi olla. Nyt instituutissa on nuorie viisahie tutkijie. Heijän pitäy ruatua niijen materialien kera, mitä myö olemma kerännyn. Myö joka kešä oraškuušta šyyškuuh šuaten olima kylissä kieltä keryämäššä. Ka nyt karjalan kylissä ei löyvy šitä kauista karjalan kieltä, mitä oli ennein.

Još mie luatisin šanakirjoja, niin joka šanan kirjuttaisin kaikilla murtehilla ta esimerkkijä kolmella murtehella. Jotta kaikin karjalaiset nähtäis, kuin rikaš on karjalan kieli. A kun nyt luajitah erikseh joka murtehella, niin yhtä kieltä ei tule nikonša. Kirjakieli pitäis olla yksi. Murtehie on joka kieleššä, ka ihmisethän ymmärretäh toini toista. Konša mamma oli elošša, hiän kuunteli ratijuo ta ymmärti kaikkie murtehie – lyydie ta livvie. Hiän venäjän kieltä oikein pahoin tiesi, a karjalan kielen murtehie ymmärti hyvin.

– Vieno Petrovna, šie olet lahjakaš ta ahkera tutkija, monen kirjan luatija tai toimittaja. Ketä šie voisit šanuo omakši opaštajakši? Ken vaikutti šiun mielitapah ta ammatin valintah, kenen elämäntapa ta henkelliset arvot oltih šiula esimerkkinä?

– Enšiksi, tiettäväini, Unelma Konkka. Još ei olis Unelma Konkkua, niin miušta ei tulis kienentutkija. Hiän oli meilä venäjän kielen ta kirjallisuon opaštajana. Kirjallisutta hiän opašti niin taitavašti, jotta mie jo kahekšannešša luokašša tiesin, jotta mänen opaštumah filologijua ta rupien ruatamah kielen ta kirjallisuon kera. Unelma Konkka oli ei ainuoštah lahjakkahana opaštajana, hiän oli šuurena ta hyvänä ihmisenä. Miunki himottais olla šemmosena ihmisenä, kuin hiän oli. Unelma Sem’onovna oikein äijän ruato. Meilä oli kirjallisušlehti koulušša, kumpaista hiän veti. Hiän niise kekši kaikenmoista ruatamista ta kerhoja lapšilla. Myö hänen kera kävimä retkillä.

Konša tulin instituuttih, ošašton johtajana oli Georgi Martinovič Kert. Hiän oli oikein hyvä ta demokrattini johtaja. Hiän miula šano niin: “Mie ei rupie šilma opaštamah, mieti iče, mitä tahtonet tutkie”. Täššä mieleššä olin ihan vapuana karjalan kielen tutkimiseššä. Miula mieleh tuli, jotta rupien mie tutkimah ta keryämäh karjalan kielen kaunehutta. Kuuvven vuuvven aikana mie keräsin 900 fraseologismie rahvahalta.

Oma Mua -lehen puolešta onnittelemma Vieno Fedotovua merkkipäivällä. Toivotamma tervehyttä, voimie ta hyvyä mieltä. Šiun luatimat kirjat ollah meilä aina käytöššä!

 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat