Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Haikol’an kyläššä kurššilaiset tuttavuššuttih “Sommelon” Hivshu-artistah (istuu keš.). // Kuva: Uljana Tikkanen

Kurššien piätarkotukšena on karjalan kielen opaššuš, ka ihmisillä, ket niih ošallissutah, on muitaki tehtävie ta kiinnoššukšie. Yhet tahotah opaštuo lukomah ta kirjuttamah karjalakši, toiset halutah viettyä aikua karjalaisien šeurašša ta ečitäh pakinatoverija, kolmannet opaššutah kieltä omie tutkimukšie varoin.

Tänä vuotena kurššiloissa oli noin 30 ihmistä eri paikoista: Šuomešta, Karjalan eri piirilöistä šekä Tverin Karjalašta. Kurššilaisien ruato on šivottu karjalan kieleh, kellä on karjalaisie juurija ta kiinnoššušta karjalan kieleh. Esimerkiksi, Alina Lembinen on Helsinkin yliopiston opaštuja, hänen piäaihiena on šuomen kieli, no karjalan kieli niise kiinnoštau neičyttä.

– Miula on loittosie karjalaisie juurija muamon puolelta šekä miun tutkimuš liittyy karjalan kieleh. Mie tutkin, mitein šuomelaiset ymmärretäh karjalaisien pakinua ilman karjalan kielen opaštumista. Kyllä, nämä karjalan kielen kurššit autetah milma opaštuo ta ymmärtyä karjalan kieltä, šelitti Alina.

Tänä vuotena kurššien teemana oltih liäkintäkeinot: mitein ihmiset autettih iččie ennein. Kurššien opaštaja Valentina Karakina keräsi äijän tietuo täštä teemašta ta löysi Kalevalaštaki parannuškeinojen tietäjie. 

Kurššien toisena opaštajana on Ol’ga Karlova. Tänä vuotena hänen oppituntiloilla kurššilaiset tutkittih pereh- ta koti -teemoja, luvettih dialogija ta luajittih harjotukšie.

Opaššukšen lisäkši kurššien ohjelmašša on äijän miellyttävie pitoja. Ei šattumalta niitä pietäh eri kohissa, vet niin šuau tuttavuštuo uuših ihmisih ta uuših paikkoih. Tällä kertua kurššilaiset tuttavuššuttih paikallisen Uhut-šeuran jäšenih ta toimintah, kačottih Uhtuon kapšakki -teatteriryhmän uutta spektaklie. Kalevalatalo-etnokulttuurikeškukšen ruataja Jelena Karttunen esitti keškukšen tiloja ta Runonlaulajien musejuo, missä šuau nähä äijän miellyttävyä: musejoesinehie, Uhtuon ta Kalevalan istorijah liittyjie dokumenttija ta valokuvie, vanhoja vehkehie. Šamoin kurššilaiset šuatih tietyä, mitein ta mimmosissa taloissa rahvaš elettih ennein Vienašša –ohjelmašša oli matka Haikol’an kyläh šekä tutuštumini Ort’t’o Stepanovin musejoh ta kirjallisuoh. Šen lisäkši juštih šamah aikah Haikol’ašša ta Kalevalašša oli kanšanmusiikin Sommelo-fesivali, min ohjelmah kurššilaiset niise otettih ošua.

Kurššien jälkeh vielä monta päivyä laulelet niitä lauluja, kumpasie pajattima joka päivä yheššä, kerrot miellyttävie ta ilosie juttuja, opaššut uušie šanoja, kačot valokuvie ta muistelet lämpimäšti omie opaštajie. Kuin hyvä, jotta šemmosie kurššija pietäh.

 

 

 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat