Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Ladvalazet: eliä da paista omah tabah

L’udmila Ivanova da Aleksandr Hristov (on roinnuhes 1939 vuvvel) Ilomančan kylän paikal. // Kuva: Valentina Mironova

Ei loitton Petroskoispäi (50 kilometrii Karjalan piälinnas suvipuoleh) Ivin joven rannoil seizou Ladvan kylä. Tänäpäi sie eläy läs 2 000 ristikanzua, enimytten kaikil ollah omat koit. Erähil hyvin vahnat, ylen suuret, kaksikerdahizet. Kerdomuksien mugah, oli bohattua puoldu täl čupul, kazvatettih vil’l’ua, käydih torrul Piiterissäh, siepäi tuodih st’oklua da muudugi tavarua. Oli kyläs oma kivikirikkö da enne vallankumovustu pieni manasteri. Voinan aigua Ladvas oli luageri vangiloih niškoi, ga nygöi voinanaigua harvah ken mustelou. Jälles voinua elaigu hil’l’akkazin rubei kiändymäh parembah puoleh. Ruaduo oli kylläl dai kaikile sidä täydyi. Nygöi kylä hil’l’eni, rahvastu on vähembi.

Kylän nimen merkičysty voijah sellittiä kaikin, ladvalazet terväh sanotah, gu se tuli vepsänkielizes ladv-sanas. Kyläläzet ollah ylbiet, gu heil on oma paginluadu da heijän mieles, nengomal kielel paistah vaiku heijän čupul. Ezimerkikse, astiet on – kor’aki, käzipaikku – utiral’nik, pyhkie lat’ettu – pahat’ pol. Toiči kuuluu sanoi, kuduat karjalazel korval ollah hyvin tutut. Nenga odva astui ristikanzu n’olindau, pellol kazvajat näžät ollah n’ažagat, ladvalazien kieles vieräh leikata on piirdat’, a riipakkuo riipakokse i sanotah... 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat