Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Porajärveläzet

Joga ristikanzal on mustamal ristittylöi, kudualoi häi kunnivoiččou, suvaiččou libo muite mustau, kudamis himoittau mustella da sanella. Toinah ei joga toine ruohti kirjuttua moizis mustamal olijois rahvahis, ga minä panen sille allun. Tämä kerdomus rodieu Porajärven kylän 1950-1970-luvun tundiettulois eläjis.

Kaikis pienin

Kaikis pienimänny meijän Učastkal* oli minunke yhtes kluasas opastujan Valerka Nel’minan tuatto. Valerkan muamo oli korgiembi kazvol hänen tuattua. Meijän brihaččuloin paginois vahnembi Nel’min oli kazvon miäränny. Myö verdailimmo brihaččuloi – ongo madalembi libo korgiembi Nel’minua. Se, kudai oli jo korgiembi Nel’minua, sidä kunnivos piettih. A kuibo toizin, ruavastu mužikkua on suurembi!

Meijän susiedu Genka Naumov rubei ruttoh kazvamah, konzu opastui viijendes kluasas. Olengo korgiembi Nel’minua? – muokkai Genkua kyzymys.

Lemboi vedi händy miäräilemäh kazvoloi yhtehizeh kylyh. Se seizoi joguzen rannal. Sit joguzes ruttoh verdai ruostienkarvaine vezi, se langieu Suna-jogeh.

– Kai oli oigieh, saneli jällespäi Genka. – Myö mollei olimmo jallačittah.

Alasti olii Genka petties tuli lähembä alasti olijua Nel’minua, kudai sil aigua valoi vetty tuazah. Särizijäl käil Genka luaji ilmas liinien omal piälakal Nel’manan piälakale. Yhtelläh Nel’min smekni huigiettoman “miäräilijän”... 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat