Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Täs on minun kodi

Nygöi Pikkolah jäi kuuzii kodii. // Kuva: L'ubov' Nesterova

Minun kodoilu on Ylä-Videl. Sie minä näin päivänvalgien, sie luajin enzimäzii askelii, sie meni lapsusaigu, sie minuu kazvatettih muamo da tuatto. Se on kohtu, kunne minuu ainos käsköy syväin. Täs kyläs elettih tuatan ezi-ižät. Pikkoilas eli minun Moisei-pruavodied’oin tuatto, Timofei-pruavodied’oi da F’odor-tuatto. Enne Pikkoilu oli erillizennu kylänny, tuatan roindutovestukses pandih merkile juuri Pikkoilu-nimi. Nevvostoliiton aigua Pikkoilu da vie moni piendy kyliä ruvettih kuulumah Ylä-Videleh.

Dorogu kyläh on hyvin tuttu – voin umbisilmin astuo. Jallai astujes on vägi matku, virstua viizi, a toinahgi kuuzi on meččydorogua myöte. Mašinal piäzet pikoi kodvazes.

Enzimäi vastah tulou huutoru. Muga ammuzel aijal sanottih kohtua, kus seizoi yksi kodi. Sit sih kohtah rodih pieni kylä.

Konzulienne 1930-luvul huutoral oli kluubu, alguškola, kus opastui minun tuatto. Häi kerdoi, ku hänen enzimäzenny opastajannu oli Godareva Aleksandra F’odorovna, kudai eli pertizes školan talois. Vuvvennu 1963 täh školah lähtingi minä. Nygöi ammui jo ei ole nigo kluubua, nigo školua. Školas mustoitetah vaigu puut, kuduat istutettih školas piässyöt opastujat...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat