Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

On grivoinkeriändyaigu. Gribamuagarit kävväh meččäh. Moizii gribumuagariloi ollah nuožarveläzet brihat Danil Kor’ukajev da Ivan Venediktov. Hyö jo mondu vuottu kävväh maččäh vahnembittah. Nuožarven lähäl on kohtu, kus kazvau oravangribua. Sie yhtes čuras on mečcydorogu, toizes – Koidujärvi.

Brihat ei huomattu, ku kenlienne polletteli heinät: leviet tropat viettih puulois da tuhjolois läbi meččäh. Rubei kuulumah urizendu. Mostu urizendua Dan’a da Kol’a kuultin enzikerdua. Koiru ei voi muga urista, eigo ni ristikanzu rubie muga šuuttimah. Urizendu kuului tuhjoižikos, kudai oli viijentostu metrin peräs. Sit brihat kuultih oksien räčkehen da kerras kangiettihes puuh. Se oli kondii. Omua supervägie hyö ei voidun i smiettie enne. Mečän ižändy ei ozutannuhes brihoile, lähti ielleh omii kondien dieloloi. Yhtel brihal kormanis oli telefon, häi soitti omale tuatale. Kuni tuatto ečči dorogua sinne, brihat, tiettäväine, oldih puus. Tuattua vuottajes gribaniekat istuttih korgiel da kuunneltih muuzikkua. Vaiku silloi, konzu puun tyve azetui tuatan reduhine mašin, brihat laskiettihes muale. Himuo lähtie gribah lähiaigua brihoil ei rodei. Kondii vikse ei jätä sidä kohtua... 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat