Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Meilä on enemmän šamua, kuin eruo

1. Ruoččilaini toimittaja Marianne Hofman (vaš.) on varma, jotta Ruočin ta Venäjän “pienien” lehtien välillä on enemmän šamanlaisutta, mitä erilaisutta. // Kuva: Vasili Čalih

Seminarin aikana käsiteltih kyšymykšie ta proplemoja, kumpaset on tuttuja piiri- tai kaupunkilehtien toimittajilla šekä paistih “pienen” lehen ruavon ominaisukšista. Tärkienä kyšymykšenä oli paperilehen olomašša olo nykyseššä muajilmašša.

Tapahtumah otti ošua piirilehtien ta kaupunkilehtien toimittajie Karjalan piirilöistä, Murmanskin ta Arhankelin alovehelta.

Seminarin ošanottajat kerrottih išeštä ta omašta leheštä. Toimittajat kerrottih, mistä hyö tultih, millä eläy heijän piiri, mitä tevollisutta kehitetäh šiinä ta mimmoni on heijän lukijakunta. Monet tovissettih, jotta paperilehen elämä on muuttun pahah puoleh. Piirien paperilehtien tilaušmiärä vain vähenöy. Šamoin ni lehen julkaisomini, viemini piirin kylih tai tiluamini poštin kautti tulou vain kallehemmakši. Lukijat šiirrytäh internettih ta luvetah uutisie šieltä, kun šiinä aina on šuatavilla juttuja eri makuh. Ka kuiteski paikalliset uutiset ollah tärkiellä paikalla pieneššä kaupunkissa. Ihmiset tiijetäh toimittajie henkilökohtasešti ta ušotah heijän šanoih.

Oma Mua -lehen toimittaja Natalja Vorobei niise ošallistu tähä seminarih. “Oma Mua” on tašavallan lehti, ka šitäki voit šanuo “pienekši” lehekši. Lehtie luvetah ihmiset, ket maltetah karjalua. Paperilehen tilaušmiärä on vain 500 kappalehta, toiset tiluajat luvetah “Oman Muan” PDF-versijua.

– Kuni kuuntelin kollegoja, šain šelväkši, jotta meijän lehti on paremmašša kunnošša, kuin venäjänkieliset piirilehet. Meilä ei ole yhtänä konkurenttie media-alalla koko muajilmašša, šentäh kun meijän lehti on ainut karjalankielini lehti. Leheššä ei ole mainoš-ilmotukšie, vet ne otetah äijän tilua šekä hermoššetah lukijie. “Omašša Muašša” painetah vain mukavua ta eriaiheista materialie eri-ikäisillä likujilla. Meilä on oma saitti ta omie ryhmie sosialiverkoissa. Kaikki, mitä piirilehet vain aletah ruatua, meilä on jo pantu rattahilla ta hyvin onnistuu, kerto Natalja Vorobei.

Seminarin vetäjänä oli ruoččilaini lehtimieš, oman saitin vetäjä ta toimittaja Marianne Hofman. Naini eläy Ruočin pohjoisošašša, pieneššä Arjeplog-kunnašša. Oman pinta-alan kannalta tämä on Ruočin nellännekši šuurin kunta, ka eläjie šiinä on ylen vähän – 0,2 ihmistä yhellä nelijökilometrillä. Kunnan koko alovehella eläy noin 2500 henkie. Rahvaš ajetah pois, kauppoja šalvatah, liäkäri ottau läsijie vaštah joka toini päivä.

– Oli vuuvven 2010 loppu, konša mie piätin luatie omua paikallista intenettilehtie, šaneli Marianne. – Mie otan kuvie, kirjutan tekstijä, laitan niitä internettih. Yhen toimittajan lehti. Yksi miun kaveri luati saitin ta hoitau teknillisie kyšymykšie. Ka saittihan vuatiu rahotušta. Mistä ottua rahua? Pitäy mainoštua saitilla erilaisie yritykšie. A kun meilä on niin pieni kaipunki, missä on vain muutoma yrityš, niin ne yritykšet ei tarvita mainoštamista, ne kehitytäh ilman šitä. Millä tavoin rahottua tämmöista internettilehtie? Mie makšan šiitä omašta kormanošta. Tätä lehtie voit nimittyä miun mieliruavokši. Toini asie on šiinä, jotta miula ei ole niin äijän aikua kirjuttua juttuja, kun on muuta ruatuo. Ka kuiteski laitan kakši-kolme juttuo netälissä.

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat