Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Dagestan matkustajan silmin

Sulak-joven kanjonua myöte turistoi ajelutah motorvenehis. // Kuva: Ol’ga Smotrova, “Oma Mua”

Varattavu, ga čoma

En kuulluh, ku kenlienne minun tuttavis lähtis huogavumah loman aigua Dagestanah. Rahvas lähtietäh parahite Abhazijah da Kriimah. Minul puutui kävvä sinne ruadomatkah Kanzallizien literatuuroin festivualih. Omat da tuttavat kummeksittih: olgua la sie varovazet…

Myö elimmö Kaspien meren rannal olijas Kaspii-hotellis. Sinnesäh lendokonehazemalpäi tulimmo taksil. Matkan aigua ižänmuansuvaiččii šouferi kiitti meile Dagestanua: “Vot työ kaikin sie duumaičetto, ku Dagestanah ei sua lähtie, ku myö täs vojuičemmo da emmo suvaiče tulolazii. A myö olemmo ylen rahmannoit, sanommo, meil ei sua jättiä tistikanzua yökse pihal, pidäy libo suattua händy kodih libo andua hänel yösijä omas kois. Erähät Ven’al ni tietä ei, ku Dagestan on Ven’ah kuuluju tazavaldu, a myö suvaičemmo omua muadu i Ven’ua, vaiku myö ostammo AvtoVazan tuhanzii mašinoi joga vuottu… Meil eletäh ylen pehmeisydämellizet rahvas i minä olen pahin heis…”

Hotellih tulduu kummua näet: lattiet ollah reduhizet, stokanoin pohjal on mehun jiännösty, uksen st’oklu on murendettu, čilmut ei otettu iäre. Galdarin uksi parembi pidiä salvas, ku sinne voibi helpoh piästä pihas libo susiedugaldarispäi.

Hotellin rinnal on linnan kezoirandu, se on puhtas da čoma, mustoittau Nevvostoliiton aigua. Syvyskuus kezärannikoil ei ole äijiä rahvastu, kezoidu kylbietäh vaiku miehet, ku pelvaspiät neidizet rohketanneh jaksavuo da mennä mereh, paikallizet miehet kerras ruvetah eistymäh heijän luokse. Illal kezoirannikol eräs briha suau čuuruspäi hobjua da kuldua metallueččokonehen, fonarin da labjan vuoh. Sanakse, Dagestanas ei ole tavannu jättiä omii veššilöi kaččomattah.

Kul’tuurulinnu

Mahačkalan kul’tuurulaitokset ollah vahnat, ga ylen čomat, nägyy, niilöi pietäs kunnos. Ei joga Vena’n linnas on oma runoteatru. Dagestanal on ylen suuri kul’tuuruperindö, i sidä sie kunnivoijah da kaitah. Meil puutui kävvä ekskursieh Dagestanan Kanzallizeh muzeih. Muzeis on äijy zualua, ekskursien vedi vagavu mies. Vaiku sie on ylen vähä kačottavua Dagestanas eläjien elaijas, sanommo, ruadobrujii, pertilomuloi, sobii da muga ielleh. Vaiku enzimäzes zualas suau nähtä, mittumis pluat’ois mendih miehele tabasaranskoit, lizginskoit, avarskoit da toizih kanzoih kuulujat neidizet...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat