Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Midä peittäy vahnu Tepoiniemi?

Irina da P’otr Jemujevat.

Buaban kodi seizoi Kotkatjärven rannal, sen rinnal oli suuri puuhine huonus, kuduas jo ammui niken ei elänyh. Enzimäi mina duumaičin, ku se on vahnin kodi kyläs, ga buabo sanoi meile, ku se on Jeršovan sarai. Se oli ylen suuri, läs 100 nellikkömetrii. Buabo pidi sie lambahii kezäl. Myö, bunukat, peityimmö sit saruas vihmas, meidy toiči kerdyi kuuzi lastu yhten levon uale.  

Kerran minun sevoittaret löyttih saruas vahnan orožan. Minun muamo saneli, konzu Jeršovan suurdu kodii riičittih, rahvas löyttih sie äijän farfouruast’ettu, net oldih hyvin peitetty. Jeršovan pereh oli varakas, enne voinua heijän pereh repressiiruittih, ga voinan jälles reabilitiiruittih. Sanottih, ku kois oli suuri päčči. Kodi oli suuri da vilu, päččilöin lämmitändäh meni äijy halguo, sendäh Katti-buabo magai päčinsuus. Sinne häi i kuoli, juovui.

Enne voinua, ammuzis aijois, Jeršovan sugu oli suuri. Heil oli suuri talovus – piettih heboloi da lehmii. Jeršovan perehen neidine Irina oli čoma da näbei, häi meni miehele omah kyläh. Hänen ukkoh, P’otr Jemujev, oli enzimäzenny pionierannu kyläs, myöhembi hänes rodih kommunistoin partien ozaston johtai. Molodoit ylen äijäl suvaittih toine tostu, elettih sobuh, heil rodih nelli lastu. Ga hädä tuli kyzymättäh...

Peša miehienke lähtiettih venehel Hoškil-kyläh järves poikki kerähmöh. Veneh tuli järilleh ilmai Pešua. Kyläläzet vai arvattih – kunnebo häi joudui? Ečittih händy järves, ga ei löytty. Irina-akku jäi leskekse. Se oli vuvvennu 1939, konzu algavui Talvivoinu… Myöhembi omat ellendettih – vihaniekat tapettih nuoren miehen da pandih händy muah Heinysuarel Tepoiniemen  lähäl...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat