Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Rajamailla

Aleksi Konkka karsikon luona Čuupan kyläššä, 2014 vuosi. // Kuva: Igor’ Georgijevski

– Šiun vanhemmat oltih arvoššettuja kulttuurivaikuttajie – tuatto Pekka Perttu oli prousakirjailija ta muamo Unelma Konkka oli folkloristi ta runoilija. Millä tavoin hyö vaikutettih šiun elämäh ta urah?

– Tämä vaikutuš ilmeni geeniloissa enšivuorosešti. Vanhempien vaikutuš on ollun niise luja. Muamoni alko ottua miut perintehenkeryäntämatoillah 1950-luvun lopušta alkuan. En muissa tätä iče, ka hiän kerto miula myöhemmin, jotta autoin häntä kantua pakauttelukaluštuo. Iänissyšlaittehet oltih jykiet. Diktofoni paino 11–12 kiluo šilloin. Muamo kävi tavallisešti Karjalan šuviošan alovehilla starinoja nauhottamašša. Šilloin oli äijän kylie, a kuletušyhtevykšie oli vähän. Meijät tuotih esimerkiksi Aunukšeh, mistä jatkoma matkua aštumalla. Autoin muamuoni näillä matoilla.

Tuattoni oli kotosin Vienan Karjalašta, Vuokkiniemen Köynäšjärveštä. Olin viisivuotini, kun kävin enši kertua tuaton kotikyläššä. Šiitä alkuan olen käynyn rikeneh hänen kotišeuvuillah. Kašvoin ta mieššyin Vienan erämailla, meččä- ta kalaššušretkillä. Tykkyän pohjosen luontuo. Olin noin kymmenenvuotini, kun piätin käyvä yksin meččäretkellä.

– Annettihko karjalaini luonto, meččä ta vesi virikehtä alottua tutkie mifologijua?

– Ajattelen, jotta nämä asiet on aina liitytty yhteh. Tuattoni valmisti miut pisyä henkissä luonnošša. Olin voinun männä kolmekši netäliksi kalalla ta pärjätä korvešša. Tiesin paikat yöpyö korvešša. Konša kaupunkilaini tottuu olomah yksin mečäššä, hiän alkau pityä iččieh meččähiitenä. Ei ole ihme, jotta nämä puolet on šulattu yhteh miun mieleššä ta elämäššä. Muamo niise vaikutti miuh, vet hiän tutki karjalaista kanšanrunoutta.

– Hyvyä šuomen kielen taituo tarvittih šuomen kielen linjalla pyrkijiltä šiih aikah. Mitä kielie paistih šiun pereheššä šilloin? Ken iče olet kanšallisuon mukah?

–Meijän pereheššä paistih kolmie kieltä – venäjyä, karjalua ta šuomie. Šuomen kieleššä oli inkeriläisie vivahukšie. Muamoni oli inkerinšuomelaini, ka hiän ošasi karjalan kieltä, kun kerran tutki karjalaista kanšanrunoutta. Hiän ruato opaštajana Uhtuon (nykysen Kalevalan) koulušša, ta šielä šilloin paistih karjalua. Tuattoni pakasi vienankarjalua muamonkielenäh ta ošasi hyvin šuomieki. Vanhemmat paistih hyvyä kaunista venäjyä muamonkielen lisäkši.

Mie opin kolme kieltä pereheššä. Olen šyntyn, kašvan, viettän šuurimman ošan elämäštäni, šilloin kehittyn personakši tiälä Karjalašša, šentäh pien iččieni karjalaisena, olen karjalaini.

Mitä karjalaisuš merkiččöy? Ennein muuta karjalan kieltä. Vietin enšimmäiset viisi vuotta Uhtuolla. En muissa kovinkana äijän tältä ajalta, ka šielä opin vienankarjalua. Še šiirty miuh ičeštäh, vienalaiselta ympäristöltä.

– Mitä šanot omista tulokšista tällä hetkellä: mi onnistu, mi jäi šuunnitelmih?

– Kaikki, mi jäi ruatamatta on tietyšti miinuksen puolella. Täytän 70 vuotta ta še on äijän. Ajattelen, äijänkö mie vielä kerkien. En šuata šuunnitella elämänaikua. Voithan šitä šuunnitella, ka toteuvutahko nämä šuunnitelmat…

Tahtosin käsitellä kerätyn ainehiston ta luatie karjalaisen kanšankalenterin pruasniekkoja käsittelijän monografijan. Karjalan etnologini kartašto on šuurena huavehena. Šuomešša valmistelin “Šuomen perinnehatlassie” yheššä professorin Matti Sarmelan kera, šentäh kartašton valmissuškokemušta miula on, šamoin ainehistuo šiih.

 

Lukekkua lisyä Oma Mua –lehen numerošta

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat