Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Rakkahuš omua pientä kotimuata kohti

Matkalaiset Nisankyläššä Piäjärven rannalla: Aleksi Konkka (vaš.), Marija Kundoz’orova, Irina Novak, Tatjana Berdaševa. // Kuva: Šanteri Kundoz’orov

Tutkimušmatan tarkotukšena oli kerätä karjalan kielen näyttehie, kanšanrunoutta šekä paikallisie tapoja ta perintehie koškijua materialie.

Tutkimušmatalla oltih Venäjän tietoakatemijan Karjalan tietokeškukšen Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin ruatajat: kielentutkija Irina Novak, etnologi Aleksi Konkka ta kanšanrunouven tutkija Marija Kundoz’orova šekä Kiži-musejon näyttelyošašton piällikkö, karjalaisen kulttuurin tutkija Tatjana Berdaševa. Kulettajana oli Šanteri Kundoz’orov.

Matka oli šuoritettu Tutkimuš- ta keräyšmatka Kiestinkin karjalaisien luokše -projektin rajoissa, kumpasen kannattajana on Karjalan Šivissyššeura.

Tutkimušmatka kešti kahekšan päivyä, 13.–20. heinäkuuta. Matan aikana myö kävimä kahekšašša kyläššä: Kiestinkissä, Nisankylässä, Kokkošalmešša, Sohjanankošešša, Kananaisešša (Tunkojärveššä), Piäjärveššä, Tuhkalašša, Šuvannošša. Joka kyläššä, paičči Kokkošalmie, myö tapasima karjalankielistä rahvašta, kumpaset šuoššuttih pakajamah meijän kera.

Kaikkieštah myö šaima pakautella 24 karjalaista, kumpaset on šynnytty 1930 ta 1958 vuosien välissä. Näin ollen pakauteltujen keški-ikä on 73 vuotta. Tämä tovistau šitä, jotta karjalan kieltä hallitah vain vanhemmat rahvaš. Keškipolveh kuulujat ristikanšat karjalakši ymmärretäh, ka ei puajita šitä.

Voit šanuo, jotta karjalan kieli on katuomašša ta šulamašša venäjän kieleh, kumpasen vaikutuš ihan šelväšti tuntuu paikallisien karjalaisien pakinatavašša. Šamalla on vaikutušta šuomen kieleštä päin. Rajan lähellä olijien kylien eläjät ta turismialan ruatajat paissah šekavaista karjalais-šuomelaista kieltä.

Kielen kera katuou ni kanšanrunouš. Ei esitetä eikä šiirretä enyä šukupolvešta toiseh runoja, joikuja, itkuviršijä, starinoja – niitä kanšanrunouven kappalehie, kumpasie šai tallentua tällä šeuvulla vielä 30–40 vuotta takaperin. Nykyjäh niitä šuau kuulla lavalta pruasniekkojen aikana paikallisien folkloriryhmien esittämänä. Kuin, esimerksiksi, Sateenkaari-duetti Sohjanankošešta.

Karjalan kielen elvyttämiseh ei ole monella mahollisutta eikä intuo: tiet ollah pahašša kunnošša, työpaikkoja ei ole, liäkintäalalla on toivomisen varua, kouluja uhotah panna kiini, nuoriso muuttau kaupunkiloih.

Ka kuiteski monien tiijonantajien pakinoissa heijaštuu rakkahuš omua pientä kotimuata kohti. Hyö ollah ylpeitä omista karjalaisista juurista ta šurrah karjalaisen rahvahan kohtaluo.

Matan tehtävih kuulu niise ainehellisen kulttuurin tutkimini. Tutkimušobjektiloina oltih Tuoppajärven entisien kylien paikat ta kalmistot.

Tutkimušmatan aikana oli pantu talteh 11 tuntie pakinua (karjalan kielen näyttehie, kanšantietuo ta kanšanrunoutta, istorija-ainehistuo), otettu äijän valokuvie ta kuvattu videoita. Kaikki nämä materialit on šiirretty Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin iäniarhiivah ta Karjalan Šivissyššeuran arhiivah Helsinkissä.

Matan aikana poimittuo ainehistuo tutkijat ruvetah käsittelömäh omašša ruavošša: luatimah kanšanrunouškokomukšie, kielen oppikirjoja, tutkimah henkellistä ta ainehellista kulttuurie.

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat