Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Oroi-buaban mustokse

Jelena Kuz’mina (Valentinan tytär), Valentina Poluhina da hänen sizäret Alla Rodionova da Galina Mägeläinen (hurual oigiele) kerryttih yhteh sanelamah oman perehen histouriedu. // Kuva: Ol’ga Dubitskaja, “Oma Mua”.

Valentina F’odorovna Poluhina, kudai kezäl täyttäy 80 vuottu, hyväl sanal mustelou omua buabua Fevronija Iljinična Mättösty da oman perehen elaigua.

Valentina F’odorovna eli oman buaban Fevronija Iljiničnanke 12-vuodessah da mustau äijän mieldykiinnittäjiä šeikkua. Kyläs buabua sanottih Oroikse. Valentina Poluhinan died’oi Heikki Petrovič Mättönen rodivui vuvvennu 1870 Suomen Ilomantsi-linnah (Karjalan tazavallan muston kniigas on kirjutettu, ku Heikki Mättönen rodivui Ilomanen-linnah) oli tsuarin armien ofitsierannu.

– Minun died’oi varrasti andilahan – minun buaban. Häi kiäri hevon kabjat ribuloih, ku ei nävys, kuduah čurah häi vedi buaban. Died’oi, Heikki Petrovič, vedi buaban järves poikki Suomeh, mustelou Valentina F’odorovna.

Naizen buabo da died’oi ei hätkie eletty Suomes, tuldih järilleh Ven’ale. Vuvvennu 1938 pereh raskulačittih, Heikki otettih kiini da tapettih 20. sulakuudu Petroskoin lähäl. A hänen pereh karkoitettih Siberieh. Sinne, Novokuznetsk-linnah vuvvennu 1939 rodivui Valentina F’odorovna. Elaigua Novokuznetskas Valentina Poluhina mustelou muga:

“Voinan aigua, konzu vahnembat oldih ruavos, minä oli kois yksinäh. Minuu jyrzittih rotat, purtih varbahii. Sil aigua Novokuznetskas oli ylen äijy rottua, kai tramvait seizatuttih, ku ei voidu piästä rotis läbi. Rottii minä en musta, mustan vaiku niilöin händii. Täh aigassah minä varuan rottii”...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat