Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Minä mustan

Galina Ol'kina

Konzu algavui voinu, minul oli viijes vuozi. Myö silaigua elimmö Kolatselläl, sillozes Vieljärven piiris. Tuattua enzipäiväl otettih voinale. Minä mustan, kui muamo tuatanke tuldih kuspäilienne kävelyksespäi. Muamal käzis oli suuri bukiettu tuomivarbua da iče oli itkusilmis. Minä kummeksin: mindäh muamo on itkenyh? Myö, lapset, näimmö muamua itkemäs vai sit, konzu kudamastahto buabaspäi tuli migi abei viesti. Buabat mollei elettih Anuksen piiris: yksi Anukses, toine Kotkatjärves. Silloi ni poujezdu, ni avtoubusat sinne ei käydy. Sendäh pidi vuottua lomua, konzu tuatto sai lähtie tiijustamah vahnembii.

Jälles sidä kävelysty tuatto lähti, a mama sanoi, ku häi lähti ruadomatkah. Meile se tuli uskottavakse, ku tuatto puaksuh oli ruadomatkois. Tuatto ruadoi žiivatanliäkärinny da ajeli kolhouzoi myöte, toiči ei ehtinyh ni kodih tulla.

Kezän allus, aijoi huondeksel mama havačui mittumahlienne hälyh. Häi rubei kuundelemah, i ellendi, ku se on ammundu. Myö, lapset, magaimmo čardakkupertis, meidy, lapsii, oli kolme hengie. L’usal oli vaste roinnuh seiččie vuottu, minul viijes vuozi, da Val’al vaste oli täydynyh kaksi vuottu. Nelländeh lapseh mama oli kohtuine. Mama hil’l’akkazin nouzi yläh, da ku meidy ei pöllättiä, rubei nostattamah. Unisilmis myö heityimmö alah. Ammundu rubei lähenemäh. Sit meile tuli vie toine pereh, susiedunaine tuli nellän lapsenke. Hänen ukkoh otettih ruadomatkah ihan voinan zavodindua vaste, da ei ehtinyh vie tulla kodih. Nast’a-t’outa sanoi mamale, ku hierus jo ei ole nikedä, kaikin ollah konzulienne lähtietty pagoh. Sit kaksi nastu lapsienke punoimmokseh päčis ymbäri. Kuspäi ruvetah ambumah, myö punommokseh toizeh puoleh. Vot nenga punoimmokseh sissäh, kuni mama ei nähnyh, ku miehii juoksou hieruu myöte. Mollei naizet ruvettih tarkembah kaččomah da arbailemah, ken nenne voijah olla. Nast’a-t’outa sanoi, neče on uslonču. Mies oli pardavunnuh, hattarat jalgoih punotut... Mama kačoi-kačoi da sanoi: “Nast’a, sinunhäi ukkos L’oša on!” Sit davai hyö ikkunah plikuttamah da kuččumah miesty pertih. Sil välil ammundu kodvazekse azetui. L’oša-diädö tuli pertih da sanoi: “”Midä tännesäh istutto, suomelazet ollah on jo kolmen kilometrin piäs! Raviembah läkkiä iäres!” I vot silleh lähtimmö myö Kolatsellälpäi, ihal bul’kien keskes...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat