Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Muisto šotaveteraniloista ta heijän urošruavošta eläy

L’udmila Tihonova valmisti tiijotuštaulun, kumpasešša šuau nähä Stepan ta Anisja Mäkelän valokuvie, dokumenttija, tovissukšie ta kunnivomerkkijä // Kuva: Aleksandra Lesonen

Karjalan kulttuurin Viena-šeuran aktivisti L’udmila Tihonova kertou meilä omista vanhemmista Mäkelä Stepanista ta Anisjašta (o. š. Grigorjeva), kumpasien kohtaloja koški šota. L’udmila Stepanovnan tuatto oli kahičči huavotettu, a muamo oli apuhoitajana šotilaššairalašša ta hoiti huavotettuja šotilahie.

Stepan Petrovič šynty 7. kešäkuuta 1926 Uhtuon ujestin Köynäšjärven kyläššä. Poika joutu rintamalla 17-vuotisena. Vuuvven 1943 pimiekuušta alkuan hiän oli jalkašotilahana tarkka-ampujien 68. länširykmentissä, šen jälkeh 1214. rykmentissä, šiitä 450. rykmentissä ta 26. erilliseššä konehellisešša kivyäripataljonašša.

Stepan Mäkelä rohkiešti taisteli koko šovan, a vuotena 1944 oli kahičči huavotettu. Parentamisen jälkeh mieš tuaš myöšty rintamalla ta lopetti šovan Šakšašša.

L’udmila Stepanovnan muamo Anisja F’odorovna šynty 7. pakkaiskuuta 1920 Uhtuon ujestin Šuopaššalmen kyläššä. Šovan alušša kaikki kyläläiset lähetettih evakkoh Arhankelin alovehella. Šielä Anisja lopetti apuhoitajien kurššit ta hänet lähetettih rintamalla.

Naini ruato šotilaššairalašša Murmanskin lähellä. Šielä oli äijän vihallisie ta oli kovie taisteluja. Taisseltih joka huipušta, joka vahvissetušta paikašta. Anisja F’odorovna muisteli loputtomista pommitukšista. Oli šemmosie päivie, konša pommitukšien välissä oli vain 15–20 minuuttie. Šotilahat šanottih šitä paikkua Kuoloman notkokši. Nyt šitä šanotah Kunnivon notkokši.

Murmanskin operatijon jälkeh šotilaššairalan ruatajie lähetettih Loittois-Itäh. Šielä Anisja F’odorovna jatko huavotettujen šotilahien hoitamista. Hiän oli demobilisoitu vašta 1948 vuotena. Šuopaššalmen kotikylä oli poltettu šuomelaisilla. Anisja F’odorovnan pereh muutti Uhtuon piirin Piävuaran pos’olkah, mi oli rakennettu meččäruatajie varoin.

L’udmila Tihonova muistelou, jotta koulušša Puanajärven kyläššä, missä hiän opaštu, piettih Zarnica-pelie. Šiih otettih ošua ni šotaveteranit. Hänen tuatto Stepan Petrovič luati pelie varoin konehpyššyjä, a toiset veteranit, kumpaset oltih tiijuštelijina, opaššettih koululaisie mitein pitäy aštuo jälki jälkeh, jotta vihollini ei huomuais šilma.

Koululaisie juattih kahteh joukkoh, piällikkönä oli koulun johtaja Tatjana Gavrilova. Pelin jälkeh kaikin juotih čäijyö ropivon luona ta laulettih šotalauluja veteranien kera.

Stepan ta Anisja Mäkelä šekä toiset šotaveteranit jätettih ičen jälkeh ei ainuoštah mitalija, kunnivomerkkijä šekä harvoja valokuvie perehal’pomissa. Tärkietä, mi jäi heijän jälkeh on vapauš ta muajilma ilman fašismie.

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat