Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Umbikarjalazel Jevdokija Zotejeval on 91 vuottu igiä. Häi mustau äijän, vai toiči ei sua undu omah elokseh näh paistuu // Kuva: Ol'ga Smotrova

Jevdokija Petrovna Zotejeva rodivui vuvvennu 1929 lyydiläzeh Haljärven kyläh. Jevdokija Zotejeva eläy yksinäh omas fatieras, kezäl kazvattau ouveššiloi, lebopäivinny hänellyö kävväh tyttäret, bunukat da pruavobunukat. Jevdokija Pterovna on Okulan roduu, hänen kodoilan Haljärves muamo möi, nygöi Haljärves eläy enimite duaččuniekkoi. Kyläh vaiku mennyt sygyzyl vietettih sähkölangat, konzu kai kandueläjät jo pajettih siepäi ken kunne, igä kai elettih kyläs sähköttäh.
– Meijän perehes oli viizi lastu – kaksi vellie da kolme sizärdy. Vahnembi sizär jo eli eriže, omas kois, a myö pienembät, avvutimmo muamal. Muamo kaiken aigua ruadoi. Piimmö puhtahuttu kois, ajoimmo lehmii tahnuoh, iče kalastimmogi järvel – ketimmö muamal murginakse kalarokkua. Läs kai miehet kyläs otettih kiini vuvvennu 1937. Enzimäzeh kluassah lähtin Haljärves, no kui lähtin… minun sizär opastui školas, a minuu kuuzivuodehistu otti keräle, minä vuotin händy školas, istuin lippahazel da kuundelin kai. Sit opastai tuli muaman luo, da sanou, anna la tytär menöy enzimäzeh kluassah. Sit opastuimmo Jessunkyläs, meil, opastujil, sie annettih kodi, se oli rounoku internattu meile, iče kietimmö da kai ruavoimmo. Enne voinua entin loppie viijenden kluasan Munjärvenlahten školas, sanelou Jevdokija Zotejeva.
Vuvvennu kaikin pajettih evakkoh Arhangel’skah. Sie pieni Jevdokija zavodi algai oman ruadotaibalehen: muamo kartai vil’l’oi da kezräi langua, a tytär niegloi kindahii da sukkii raudutiel ruadajih niškoi...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat