Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Joves poikki

Sorduhuh sildu Videlen joves poikki yhtisti Ylä-Videlen da Simänniemen kylät.

Ennevahnas dai jällesgi Karjalas rahvas azetuttih elämäh da salvettih iččeh näh kodiloi joven da järven rannale. Meččy rahvastu syötti, marjal, sienel, lihal. Meččy pidi lämmäs kodii – andoi puudu päččih da muuh. Äijäh mih pidi puudu: ulgohuonuksien salvajes, kylylöih, liävöih, pertilomuloih näh da äijäh muuh näh hädäh. Jogi syötti kalal, juotti da pidi puhtahas rahvastu, vaihtoigi tien talven aigua dai muus äijäs mis azies ristikanzale autoi...

Tämän minä kirjutan sendäh, ku ristikanzu ei voi eliä ni nygöigi hieruttah, hos kui ollou kebjiembi dai vesselembi linnas eliä. Yhtekse, täs ollah muaman-tuatan, died’oloin, buaboloin juuret da kalmat, niidy ei sua hyllätä, keltahto rovus pidäy olla sit. Kustahto hätken olduu ku tulet omah hieruh, jo loittonsah primietit, kudai levo on minun, kuduat ikkunat läpetetäh, sinuu vuotetah. Älä kyzy koirii da kažiloi, net mustetah dai vuotetah, vastah tullah, selgy oijendetah, jallois hiereltähes, joga čolmuine on armas. Ongi nurmiššu, ollahgo puuhuot, ollahgo vičiköt... linduzetgi vesselembäh kai pajatetah, kai varoitgi ollah armahembat, kui muijal kustahto.

Meijän jogi on virdažu, ga yksikai, ku heittynet jogirandah, jaksat jallat, menet jogeh, vezi muga luaskavazeh koskeh pal’l’ahih jalgoih, on ku muaman käzi, silittäy jalgoi.

Et mene tulien kezän sih hieruzeh. Otti, riuhtai tuuli yön aigah sillan. Jiädih rahvas sillattah... Kel pidi ruadoh mennä, se jäi rannale kaččomah da tuskiččemahes, kuibo nygöi piästä poikki joves? Lapset školah sežo ei voidu mennä. Erähil pidi laukkah lähtie, jiädih leivättäh da muun syömisnevvottah...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat