Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Siämäjärven kangastus – saga

Karjalas tundiettu ruadivomies Nikolai Nazarov

Ennevahnas viikingat saneltih saagoi – “praudua”, sidä, midä nähtih omin silmin mieros, midä toven tapahtui da, tiettäväine, omih kunnivoroduloih näh. Siämäjärvele sežo net ryöstäjät harvah, ga kävähteltihes. Uskon, gu minun died’oin kyläh Paušoilah ei käydy. Algueläjät sen kylän srojittih hyväs peitos, kangahan tuakse. A Siämäjärven “pogostan” ies, Pitkäl Suarel, eräs viikingoin juokko löydi oman surman. Sidä kohtua nygöigi sanotah “Ruočin suarekse”.

Minuu ylen äijäl miellyttäy karjalaine sana “kangas”. Se tarkoittau valgiedu pedäjikkyö, kudai kazvau kuival hiekkumual. Juuri moizet kaunehet mečät kazvettih ymbäri kaunistu Siämäjärvie jälles jiäkauttu. Se kauzi loppevui läs 10 000 vuottu tagaperin. A sana “kangastus” meijän suomelazien heimovellilöil merkiččöy “utoupiedu”, “huavehtu”.

Järvi on ymbäristön silmy  – moine čoma sananpolvi on suomelazil. Saamelazien mustokse nimitetty Siämäjärvi on minuh niškoi gu Pyhäjärvi, minun Šambala!

Ylen äijy hyviä mieldy oli, konzu Jessoilan kirjastos sygyzyl vuvvennu 2011 näin Nikolai Rerihale omistetun mieldykiinnittäjän ozuttelun “Veräi tulieh aigah”. Enzikerdua näin sen verran kuvua (suuret koupiet): “Pyhäjärvi” (Rerih yhtel aigua eli Luadogan luo Sortavalan čupul!), “Pajo viikingah näh”, ”Merentagazet gost’at”, “Igor’an pohodu”, “Jaroslav mudroi”, “Taistelun ruskiet hevot”, ylen äijy muudugi. Minun elokses se rodih gu hengelline pruazniekku...

Antiutoupii

Ei ammui  juohtui mieleh moine ajatus: “Konzu karjalazet elettih hyväh luaduh, vesseläh omas tsivilizatsies Luadogan rannikol, luonnon helmas,  kaksi tuhattu vuottu peräkkäi, elettih da ylendettih omua muadu eeppizis Kalevalan runolois, kandelehen soitandan avul – se oli tovelline garmounii mieron kel. Se oli meijän unohtettu kunnivohistourii, buitegu čomas unes nähty utoupii...  

A konzu myö, liygiläzet, eroimmo Luadogan järves da tulimmo tänne, Siämäjärven rannale, juurruimmo kangahil rodih jo uuzi, antiutoupien aigu. Anglien suuri kirjuttai George Orwell vuvvennu 1949 piästi ilmah 1984- nimizen romuanan-antiutoupien. Se toven on kirjutettu buitegu meih näh. Antiutoupien valdivos oli, sanommo, tukkunaine “Pravvan ministerstvu”, a praudua rahvahan elokses ei olluh! Toine paha šeikku, “Suuri velli” ainos kaččou sinuh – midä ruat...

Merkittävy vuozi 1984 ammui on mennyh, myö nygöi, ken on vie hengis, piäzimmö 2020 vuodessah. “Missä ootte nyt, te pojat parahimmat” – sil aijal pajatti Kuuno Sevander.

Karjalazet sanotah: “Älä varua köyhytty ni kurjuttu, vai varua vahnuttu. ”  Vie sanotah: “Hyvä unohtuu, paha ei nikonzu...”

Died’oi, Ivan Ivdič Nazarov, kuoli Paušoilas, hänel oli 70 vuottu igiä. Minul nygöi rodih jo 73, smietin tuli aigu sanella omah rodukundah näh, tarattua oman saagan, olenhäi vahnin kogo rovus. Nazarovien sugu, voi sanuo, oli tavalline. Hyvin nägyy, kui valdivo jygiel jauhondukivel painoi meijän niškua. “Suuri velli” toiči muga lujah sebäilöy, ga ni hengittiä ei sua.

Minun died’oi oli rodivunnuh vuvvennu 1874 Paušoilan järven rannal – hyväl kohtal, vaiku puolikilometrii välii kalakkahah Siämäjärvessäh. Tiettäväine, häi oli kalastai da muanruadai. Vas’a-vellen kel kahtei salvettih suuri kaksikerroksine kodi kahtele perehele. Enne yhtyndiä Paušoilan Pervoje maja -kolhouzah Iivan-died’oin perehes oli kaksi lehmiä da hebo. Kulakakse ei suannuh nimittiä, ga yksikai vuvvennu 1935 händy vägehes työttih kuadamah meččiä Lumbuši-kohtah Karhumäen čupul. Starikkua, gu koirua rouno, riuhtattih perehes ylen jygieh ruadoh viijekse vuottu. A Grigorii-poigua, minun diädiä, ihan viärättömiä ristikanzua,

19-vuodistu brihua, komsomolah kuulujua, otettih da ammuttih Sandarmohan kangahal vuvvennu 1938...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat