Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Minun armas sizär

Aleksandra Ivanovna Rigojeva

Minun sizärele, Riigoin Šuurale, täydyi jo 81vuozi. Häi on kymmene vuottu minuu vahnembi. Mustan händy sit aijas, konzu rubein mustamah omua iččie. Sizär oli ainos minun rinnal, a parembi sanuo, minä olin yhtytottu hänen vieres. Konzu lähtin školah, Šuuroile oli 17 vuottu. Silloi meijän hieru, Pieni Selgi, oli taloikas. Suuris karjalazis talolois elettih suuret karjalazet lapsekkahat perehet. Joga talois oli neidisty da brihua.

Ylen puaksuh hierun neidizet kerävyttih meijän taloih Šuuralluo. Mustan, enne kluubah lähtendiä suovattoin kidžerdettih tukkii palaval kirjuttimen raudun’okkazel. Sit vai savvuine pöyhki. Minä olin ainos heijän keskes. Suvaičin kaččuo tyttölöin uuzii ruuttii, kudamii hyö iče ommeltih da ozuteltih toine toizele. Sih keskie pajatettih kummallizii častuškoi, saneltih nedälin uudizii. Minun Šuuroidu tytöt suvaittih, gu häi oli pagizii, hyväsanaine, hyväsydämelline, vessel, maltoi andua nevvuo omile podruugoile.

Tyttölöin joukos häi oli suures arvos. Nämmä maltot avvutettih sizärele ruavos, konzu händy, ihan nuordu neičykkästy pandih meijän hierun souhozan joukon brigadierakse. Pidi ottua suuri vastus. Mama sanoi: “Gu otattos täh ruadoh ‒ uskalda minule pidiä arvos omii hierun rahvahii”... 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat