Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Karjalaiset kanšanrunot ta Elias Lönnrotin Kalevala-runoelma

Niin kun on tiijošša, “Kalevalan” runot ei ole konšana oltu rahvahašša šemmosešša muuvvošša, kuin ne on esitetty runoelman šivuilla. Elias Lönnrot oli luonun oman tevokšen karjalais-šuomelaisien runojen lukusien vaihtoehtojen pohjalla, kumpasie hiän toisien keryäjien kera oli tallentan runonlaulajilta.

Muajilmanšynty linnunmunašta

Pitäy šanuo, jotta folkloritekstillä (täššä tapahukšešša runolla) on olomašša monta varianttie. Tekstit vaihellah eri esittäjillä. Joka runonlaulaja šäilyttäen yhtehisen kertomispohjan ta käyttäen perintehellisie šanamuotoja kuitenki aina tuou tekstih mitänih omua. Niin kuin ni “Kalevalan” runojen tekstilöillä ei ole ihan šamanlaisie vaštinehie rahvahanrunoista, šamoin ni rahvahalta poimittujen eeppisien ta loiččurunojen šuurešta miäräštä myö emmä löyvä aivan šamanmoisie tekstijä.

Täššä artikkelissa mie tahtosin näyttyä mimmosie eroja ta mitä yhtehistä on muajilmanšynty linnunmunašta -episodilla kanšanrunoissa ta “Kalevalan” enšimmäiseššä runošša.

Vertailumalliksi olen valinnun runoja, kumpaset Elias Lönnrot kirjutti nerokkahilta karjalaisilta runonlaulajilta Soava Trohkimaiselta Akonlahen kyläštä (1832), Ontrei Maliselta Vuonnisen kyläštä (1833), Jyrki Kettuselta Čenan kyläštä (1834), Martiska Karjalaiselta Lonkašta (1834) ta Varahvontta Sirkeiseltä Uhtuošta (1835). Täštä luvettelošta puututah šemmoset kuulusat nimet kuin Arhippa Perttunen (Larvajärvi) ta Vaassila Kieleväinen (Vuonnini), šentäh kun heijän esitykšeššäh tarinua muajilman šynnyštä munašta ei oltu merkitty. Arhippa Perttusen lauluperinteheššä on šäilyn hyvin tunnettuja motiivija, kumpasien mukah muajilma oli šyntyn muvašta, mi oli nouššun pinnalla valtameren pohjašta.

Pešäpaikan eččo

“Kalevalašša” šamoin kuin ni kanšanrunoissa muajilma šyntyy šuurin piirtein šamalla tapua: lintu hautou munat šankarin polvella, kumpani uipi avovesissä, šiitä ne eri šyijen takie rikkauvutah ta niijen kappalehista šyntyy mua, taivaš, päiväni, kuu ta tähet. Erot ilmetäh pikku šeikoissa. Kaččokka tärkeimpie kohtie.

“Kalevalan” tekstin mukah pešäpaikkua eččiy “tuo šotka, šorija lintu”. Kanšanrunoissahan pešäpaikan ečošša lentelöy “sotkoinen ilman lintu” (Trohkimainen, Kettunen), “hanhoinen ilman lintu” (Malinen, Karjalainen) tahi “kotka, kokko” (Sirkeini), esimerkiksi:

 

Lenti kokko koilta ilman,

Laulu lintu on Lapista,

Lintu turja kurjan maasta...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat