Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Omamualazet

Elokuun 18. päivy 1992. Sinäpiän oli L’ubov’ Baltazaral pidi lähtie ruadomatkal kyläh. Sildy, ku nuorembal tyttärel oli roindupäivy, lapset – tyttäret Ksenija da Ol’ga – pidi ottua keräl. // Kuva: Viktor Trošev

Videlenkarjalaine L’ubov’ Baltazar (Arefjeva) tuli ruadoh Oma Mua -lehteh vuvven 1991 allus da ruadoi toimittajannu yheksä vuottu. Jo äijän vuottu Lubov’ eläy Latvies, internetan kauti on peril kaikkih karjalazien dieloloih nähte. Oma Mua pagizuttau omua endisty ruadajua lehten 30-vuozipäiviä vaste. 

– Sinä olit lehten enzimäzii toimittajii. Verdua 1990-luvun lehti da nygyaigaine lehti keskenäh. Ongo muuttunuh kieli da rahvahan mieli?

– Rahvahan mieleh näh en voi nimidä sanuo. Kieli on muuttunut ylen äijäl parembah puoleh päi. On hyvä mieles konzu luven karjalankielizii kirjutuksii da kuundelen uudizii. Eräs tuttavu, kudai vai pikoi vähäzel tundou suomen kielen, kai pidi livvin kieldy suomen kielenny, sendäh ku ven’alazii sanoi ei paginas kuulunuh. Ven’an sanoin periähäi livvin kieldy nagrettih enne, dai nygöi vie erähät ečitäh sanoi, kudamii buitegu ei ole livvin kieles. Nägyy net karjalazet, ket keitettih huttuu kazvettih viizahambiksi niilöi, ket keitettih kuaššua... ga yksikai mollei jiädih nälgäh... No nygöi jo minägi nagran. Muite meilegi kois keitettih huttuu. Vikse sendäh gu muamo oli endizen rajan lähäl olijas Rajakonnuspäi...

– Sanele vähäine lehten toimitukseh nähte, kedä sie ruadoi, kui työ ruavoitto?

– Kaikin tietäh sen ku lehten ezmäzenny piätoimittajannu oli Viktor Makarov. Makarov hyvin tiezi tverinkarjalan kielen da kirjuttigi sil murdehel. A myö niken emmo sidä maltanuh. Sit konzu valmistimmo kirjutuksii painamoh – hänen kirjutuksii jogahizel himoitti parandella, jogahizel oman murdehen puoleh. Häi vie ruadoi kodvazen konzu piätoimittajakse tuli Vladimir Kettunen. Dai minuu kučuttih kodvazen peräs. Kettunen kerras käski minul kirjuttua mistahto – pidihäi kaččuo, maltango karjalakse. Sit kirjutin Sorbolan kylän rahvahis. Se oli ezmäine minun kirjutus “Omas Muas”. Minul pidi harjavuo käyttämäh diftongoi, meijänhäi Videlen eläjii sanotah “haaka haavo”, ku on pitkät vokaalit paginas. Allus en tiedänyh kus kohtua pidäy olla -ua da kus kohtua -au, meilehäi sanotah -aa.

Muite enämbäl kaikkii suvaičin toimitella livvinkielizii runoloi sendäh ku iče kogo ijän niidy kirjutan. A ku 1990 -vuozinnu karjalan kieli rubei puaksumbah kuulumah, sit rahvas livuttih runoilemah dai runoiloi tuli toimitukseh kaikkielpäi. Aleksandr Volkovin da Zinaida Dubininan ezmäzet runot oli painettu meijän lehtes.

Vienan karjalazii toimitukses niinny vuozinnu kedä mustan oldih Arvi Perttu da Paavo Leontjev. Livvinkarjalazii oli Valentina Kiuru, Vera Hämäläinen da minä.  

Ruadua oli ylen hyvä. Jogahine maltoi toimittua kai ruavot, allus loppussah.  Vladimir Kettunen on paras piälikkö, ei kovah käskenyh eigo kieldänyh meidy. Andoi vallan vallita kunne kävvä da mis kirjuttua. Yhten tiezimmö – lehteh menijät kirjutukset pidi valmistua aijoissah. Vähäzel, tiettäväine, “herra piätoimittaja” meidy ohjaili. Kerran minä sain “sualehen” hänelpäi. Midä lienen hätkestyin linnas juoksendelles lapsienke. Tulin toimitukseh ildupuoleh... Häi kačahtih da oijendi kiännettäväkse suuren ven’ankielizen kirjutuksen da sanoi – “täh lehteh pitäis šuaha valmehekši”. Kodih tulduu kačahtiimmos – kuuzi konehel painettuu sivuu! Vagavua jygiedy teemua kudamas ni ven’akse en olluh peril... Sit se pidi minul huomenekse kiändiä “olemattomal” livvin murdehel. Piä oli halgiemas – kuspäi ottua sanoi. Rodih ottua suomen kielespäi. Hyvä ku kirjutuskoneh oli minul kois, huondeksessah istuin, a toko se tuli kiännetykse. Huondeksel huolitin ezmäzenny tulla toimitukseh, terväzeh luvin rivit, kirjutin kiännöksen nimen “otsikkolistah” da panin sen kiännöksen toizien valmehien piäle. Sil kerdua opastuin da miellyin kiändämizeh... 

– Toinah on himo kestahto erikseh sanelta?

– Erikseh mustelen meijän valokuvuajua Viktor Troševua. Häi kuigi kaikin myö tuli Karjalan Sanomat -lehtespäi. Viktor Vasiljevič oli jo ammui penziel ga yksikai ruadoi, ruavottah gu voinnuh olla ei. Piä oli harmai da nelli infarktua oli kestänyh, ga yksikai meijän keskes häi oli ihan nuori da vessel. Hänenke ajelimmo läs joga nedälii karjalazih kylih, ku olis čomua hieruloin da ristikanzoin kuvua da paginua. Kerran syvyskezän aigua nelläi olimmo kahten päiväņ ajeluksis, Sordavalassah ajoimmo Anukses da Salmes siiriči Luadogan randua myö. Petroskoil tulimmo ymbäri jo Vieljärven kauti. Matkal käimmö kezoil ihan vierahah järveh, yöl, ihan pimies. Ehki on midä mustella.  

Toine matku, kudai jäi mieleh, oli Puadenen kyläh. Se ristikanzu, kuduan tahtoimmo pagizuttua, sinäpiän ugodih olemah Seesjärven tagarannan hierus. Ajoimmo mašinal sissäh kuni dorogua oli, ielleh lähtimmö jallai. Astuimmo da pagizimmo, sit minä näin kuivannuon luhtan pinnas kondien jället. Ozutin Viktor Vasiljevičale, ga häi rounu ei ni uskonuh, käil vai viippai. Vaste myöhembä ellendin – häi ei tahtonnuh gu minä varuazin! Astummo ielleh ga palazen peräs ojaspäi nouzou suuri kondii! Vaikkaine seizoimmo, emmo ehtinyh ni pöllästyö. Kerran vai ojaspäi nostes kiändi piän oigien olgupiän piäliči da kačahtih meih päi. Muzavat pitkät villat selläs lekuttih kui elävät uallot konzu kondii lähti juoksemah. Vai kuulimmo kui mua jymizi... 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat